Uusi Ardbeg 31.5.2014 - Auriverdes

Tässä vaiheessa alkaa harrastajille olemaan jo vanha uutinen, mutta koska hetki lähenee ja asia tuli mieleeni maistettuani muutaman Ardbegin, niin kirjoitanpa pari sanaa. Viimeksi oli Ardbog, sitä ennen Galileo ja Day, joka vuosi uudelle nassille keksitään kiva nimi ja tarina sen taakse. Se miten tämän markkinointi hoidetaan on ensiluokkaista (ainakin markkinoiden kannalta), sillä kaikki menee mitä tulee. Tällä kertaa nimi tulee viskin kullanhohtoisesta väristä (Auri) ja vihreästä pullosta (Verde). Lisäksi jotakin inspiraatiota asialle on tuonut tänä vuonna järjestettävät jalkapallon MM-kisat, jossa isäntänä Brasilian maajoukkue, lempinimeltään Auriverdes. Olenkohan itsekin narahtanut tuohon markkinointikikkaan, sillä nyt jo olen ajatellut hommata pullon tai kaksikin hyllyyn? En tiedä, mutta jos tuotetta saadaan paikallisiin A-liikkeisiin ja hinta on jokseenkin maltillinen, niin hyvinkin mahdollista. Ainakin toistaiseksi hyvältä näyttää, sillä Alkoon on hakusessa tämäntyyppinen viski juuri tällä hetkellä:

Tässä piilee lisäksi vielä yksi kannuste itselleni. Nimittäin tämän kertainen pullote kuulostaa minun korviini erityisen houkuttelevalta, koska sen spekseistä tulee jokseenkin mieleen Ardbegin Alligator, joka osui ja upposi omaan suuhuni. Tarkkoja faktoja uudesta artusta en liiemmin tiedä, mutta hitusen voi spekuloida. Nimittäin ilmeisesti tämän viskin "juttu" on se, että tynnyrin päätykannet ovat uutta tammea ja ne on paahdettu raskaasti (ei charrattu). Spekuloitavaksi (ainakin itselleni) jää, onko viski refill bourbontynnyreistä, vaiko osa first fill jne. Jos toivoa saisi, niin valitsisin refill+first fill. Ikäkysymys on tietysti toinen seikka, mutta sen suhteen ei hirveästi paineita ole, sillä tuskin tuo kauheasti yli kymppiä on.

Varsinaista julkaisua odotellessa on tyytyminen muihin Arttuihin ja ruotsinmatkalla tuli piipahdettua paikallisessa arttulassa. Kyseessä siis Ardbeg Embassy Stockholm, jossa useiden Ardbegin viskien lisäksi on mahdollisuus maistella useampaa muutakin viskiä ja oluita. Koska aika oli kortilla ja muutenkin työporukalla liikkuessa en juomista mitään tähtitieteellisiä nootteja kirjannut, vaan melko suppeat kuvaukset ja fiilingit. Kellokin oli vasta 10 aamulla....


Ardbeg Alligator Committee release, 51,2%

T: makeaa savua, kuivaa merellisyyttä, kuivaa poltettua sahanpurua ja vaniljaa. Tykkään tuoksusta, joskin muistelisin heikommaksi, kuin perus Alligator.

M: Maku alkaa kuivana ja kihelmöivänä. Vaniljaa ja miedon sitruksissa savua. Keskivaiheilla tulee vaniljaista poltettua tynnyrimäisyyttä. Jälkimaku pitkä, pehmeän savuinen ja vaniljainen. Hyvää. 

Ardbeg Day Committee release, 56,7%

T: Tuoksu makean vaniljainen ja tamminen. Hienoa mietoa viinisyyttä. Mietoa palanutta kumia. Runsas ja pitkähkö. Seuruekin piti tuoksusta.

M: Maku makeampi ja pehmeämpi kuin alligator. Mausteisuus saman kaltaista, savut hieman miedompana. Jälkimaussa hedelmäisyyttä (keltaisia kypsiä) ja vaniljasavua. Tykkään myös. 

Nøgne Aurora Australis, 11%

Jatketaan olutmatkaa erikoisemmalla linjalla. Viime oluen jälkeen saattaa vuorossa olla vähintään yhtä erikoinen, joskei ihan niin hapan kokemus. Matka menee niinkin kauas kuin Australiaan, Beechworthin kylään. Jaa miksi niin kauas? Otsikon olut on pantu kyseisessä kaupungissa sijaitsevassa Bridge Roadin panimossa.

En muistaakseni ole koskaan kyseisen panimon oluita maistellut. Pikaisella googletuksella kyseessä vaikuttaa kuitenkin olevan ihan mielenkiintoinen panimo hieman BrewDog/Mikkeller/Nognen tyyliin. Ja ilmankos näitä yhteistyoluita näyttääkin löytyvän listoilta. Panimoon voit tutustua täältä. Otsikon olut siis pantiin kyseisessä panimossa, josta se tynnyröitiin ja kuljetettiin australialaisissa punaviinitynnyreissä Nognelle Norjaan. Tynnyrin alkuperää en onnistunut jäljittämään, mutta hyvin mahdollista, että tynnyrissä on aiemmin ollut Shiraz-rypäleistä valmistettua punaviiniä, sillä se on Australian käytetyinpiä rypälelajikkeita. Tuontirypälehän tämäkin on, sillä Australialla ei ole yhtäkään alkuperäislajiketta.

Kypsytys tapahtui luonnollisesti tynnyreissä matkalla Skandinaviaan. Perille saavuttuaan eri tynnyrit sekoitettiin keskenään ja pullotettiin Nognella. Oluesta ei muutoin paljon tietoa löytynyt, mutta katkeroaineiden on ilmoitettu olevan 30 IBU. Nimi juontaa revontulista, Aurora Australis, jona ilmiö tunnetaan eteläisellä pallonpuoliskolla.


Bridge Road / Nøgne Aurora Australis, 11% (batch 866B)

T: Happaman hiivaista punaista marjaa ja rypälettä, punaviinimäistä tunkkaista tynnyriä ja hennon paahteista mallasta. Tuoksussa on hienoja ja hentoja vivahteita hilloisesta mausteisuudesta ja viinikellarista tunnelmaa. Mielenkiintoinen. Samettinen ja täyteläinen.

M: Alkuun hilloista ja täyteläistä maltaisuutta, jota makeuttaa ja happamoi viinimäinen samettisuus. Suutuntuma on hyvin kuohkea ja täyteläinen. Vahvasti saanut vaikutteita tynnyristä. Mausteisuus ja tanniinisuus on hyvin läsnä. Alussa makea ja hiivaisan hapan mallas velloo, mutta tanniinit ja tynnyrimäisyys kääntää makumaailman päälaelleen ja lopussa maku kuivuu ja jopa hieman humaloituu.

Hyvin erilainen olut. Hennon stoutin ja mehuisan quadrupelin sekoitus tulee mieleen. Onhan tämä aika erikoinen ja tämä 0,25l pullo on enemmän kuin riittävä tämän maisteluun. Itselleni kuitenkin jää sellainen fiilis, että tuote on onnistunut. Jälkkäriksi jälkkäriviinin tilalle. Mielellään maistelisin tämän serkun Aurora Borealiksen, joka on muutoin vastaava, mutta Nognella pantu ja lähetetty viskitynnyreissä Australiaan.

The Balvenie 12yo Triple Cask, 40%

Viskipuolella jatketaan hunajaisten ja turpeettomien joukossa. Edellinen Balvenie oli yhdistelmä tislaamon ominaismakuja, jonka lisäksi siitä löytyi reipasta mausteisuutta uudesta tammesta. Nyt päästään taas takaisin tälle tislaamolle tyypillisten viskien ääreen, kun löytyy useampaa tynnyriä. Ikäkin on hyvin tuttu 12-vuotias, jota tislaamon riveistä monissa on totuttu näkemään. Tälläkin hetkellä on saatavilla useampi 12-vuotias: DoubleWood, Triple Cask ja viimeksi maistettu Single Barrel. Onpa Euroopassa näkynyt vielä 12yo Signatureakin saatavilla.

Otsikon viski on osa kolmen viskin sarjaa, joka lanseerattiin duty free -markkinoille keväällä 2013. Triple Cask -sarjalaiset ovat nimensä mukaan vattaus kolmesta eri tynnyrityypistä; first fill bourbon-, re-fill bourbon- ja sherry cask -tynnyreistä. Tämä olikin sarjan viimeinen jota pääsin maistamaan, eli nyt on 12yo, 16yo ja 25yo maisteltuna. Aiemmat fiilikset muista voit lukea linkeistä: 16yo Triple Cask ja 25yo Triple Cask. Näistä ensimmäinen tuli maistettua osana useampaa muuta Balvenieta (6kpl). Seuraava hyvä askel olisi maistella nämä kolme Triple Caskia rinnakkain, jotta erot tulisi paremmin esille.

Kyseistä 12-vuotiasta löytyy kohtalaiseen hintaan esim. ruotsinlaivoilta, nimittäin litranen leka maksaa alle 60e. En nyt muista mitä 12yo DoubleWood maskaa laivalla litralta, mutta olisiko ollut 50e luokkaa. Tätyy nämäkin kaksi maistella rinnakkain, niin voi tehdä johtopäätöksen kumpiko näistä joskus voisi tarttua laivalta matkaan (jos kumpikaan).


The Balvenie 12yo Triple Cask, 40%

T: Tislaamolle tyypillistä hunajaa, mallasta ja kypsää hedelmäisyyttä. Hieman uuden tammen sokerista puumaisuutta. Sherryn tuomaa pehmeää lämpöisyyttäkin on aistittavissa. Jokseenkin täyteläinen tuoksu. Pieni vivahde palasaippuaa, mutta hyvin pieni. Ihan mukavan oloinen tuoksu.

M: Maku alkaa hyvin pehmeänä ja samettisena. Mausteisuus alkaa kehittymään pikkuhiljaa pinenen pippurisen kihelmöinnin kera. Maltaisuus tuo pyöreyttä. Maussakin tulee first fill hyvin esille, mutta makua pehmentää sherrykypsytys. Jälkimauksi jää hieman paahdetun sokerinen ja vaniljainen maltaisuus.

Tästä jäi parempi mielikuva, kuin mitä odotin. Pehmeydellään hyvin helppo siemailtava ja maukkuutta kyllä löytyy, mutta jääkö kuitenkin hieman pliisuksi pitemmän päälle?

Kuva: thegreenwellystop

Historiallinen minimuutos – Väkevien hintatiedot netistä

Koska Suomessa ei alkoholiaisoita paljoa ole mahdollisuus mainostaa, niin laitetaan puskaradio raikaamaan, sillä jokunen aika takaperin säädettiin alkoholilainsäädäntöä hieman parempaan suuntaan. Nimittäin tästä päivästä 1.4.2014 lähtien Alkon internetsivujen kautta mahdollisuus nähdä hinta- ja saatavuustiedot myös väkevien alkoholijuomien osalta. Tämä tietää pientä helpotusta myös viskiharrastajille, kun vihdoin näkee uutuudet, myymäläkohtaisen saatavuuden ja ylipäänsä mitä viskejä on tarjolla.

Pieni muutos, mutta harvinainen siitä, että se on muutos parempaan päin. Kiitos tästä pienestä parannuksesta!