BrewDogia niin paljon että riittää!

BrewDog on ollut viimeaikoina esillä vahvasti eri blogeissa. On kerrottu matkasta, uudesta baarista, naapurimaiden baareista ja erilaisista uutuksistakin. Itse olen panimon alkumetreiltä lähtien tykännyt tämän panimon tuotteista, tyylistä ja asenteista. En pidä tätä minään "ylipanimona", mutta pidän siitä, että heiltä tulee paljon erilaisia tuotteita ja moniin tuotteisiin on saatu kuitenkin parempi loppufiilis kuin monien muiden panimon tuotteisiin. Vaikka joukossa on omaan suuhun tylsiä yksilöitä, niin muutamissa tapauksissa se voi johtua kovemmista odotuksista, eikä laadusta.

Koska kaapista löytyi useampia yksilöitä maisteltavaksi, ajattelin ottaa tällaisen pienen BrewDog rallin, jossa maistelin kuusi pullotetta kotiolosuhteissa useampana päivänä ja yhden näistä (Dog Wired imperial pilsner) kapakassa. Tällä kertaa maistelu on suoritettu ilman minkäänlaista taustatutkintaa ja tuotteista on aikalailla vain minimitiedot. Maistelussa on ollut kerrallaan vain yksi olut, joten mistään varsinaisesta keskinäisestä vertailusta ei ollut kyse. Poikkeuksena IPAt, jotka maistelin samaan aikaan. 

Tällä kertaa en ole laittanut mitään top-3 tai muutakaan listaa sillä useammat oluet ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään, että jokaiselle löytyy oma paikka joukossaan ja mieltymykset vaihtelee mitä kulloinkin tekee mieli. Minulta on itseasiassa usein kysytty, mikä on lempiolueeni? Jokaisesta tyylilajista on moniakin suosikkeja, enkä yleensä ole lähtenyt spekuloimaan mikä on paras, riippuu mitä tekee mieli. 

kuuden suora

BrewDog, 5 a.m. Saint, 5% (batch 215)
Maris Otter-, karamelli-, münchner- ja kristallimaltaat, humalina Nelson Sauvin ja Amarillo, kuivahumalina Simcoe, Cascade, Centennial, Ahtanum ja Nelson Sauvin. Katkerot 47 EBU ja väri 64,9 EBC.

T: Raikas humalantäyteinen ja hieman utuisen karamellinen tuoksu. Humalat näyttelee pääosaa pihkaisena, raikkaan hedelmäisenä ja aavistuksen hiivaisena. Takaa tulee hieman kinuskia ja karamellisoitua sokeria. Tuoksu on aika houkuttelevan hyvä. Kuivahumalointi on tehnyt hienosti työnsä. Tosi hyvä.

M: Alku miedon suolainen ja miedon happaman (limetti) karvas. Humalaisuus ei ole päällehyökkäävää, mutta selkeästi esillä. Kuiva ja melko täyteläinen suutuntuma. Jälkimaussa tulee kuivan humalan mukaan mietoa banaania ja hedelmäisyyttä. Mieto karamellisuus mukana. Tuoksu lupaili ehkä hieman enemmän kuin mitä mausta irtosi. Jää hieman yksinkertaiseksi. Helppo. Tuoksu oikein hyvä!

BrewDog, Punk IPA, 5,6% (batch 005)
Marris Otter Extra Pale Malt, humalina Chinook, Simcoe, Ahtanum ja Nelson Sauvin. 45 IBU.

T: Raikasta metsäistä humalaa, keltaista kypsää persikkaa ja pihkaa. Humalaisuus näyttelee pääosaa. Tuoksu on keveähkö maltaisuudessaan, hieman märän heinäinen ja miedon sitruksinen (greippiä). Keskivahva tuoksu. Täyttää odotukset IPAn osalta.

M: Maussa kevyen sitruksinen ja metsäinen humalaisuus tuntuu alusta saakka. Keskivaiheilla hieman karvastuu ja saa mukaan greipin sävyjä. Suutuntuma kevyt ja raikas, hiilihappoisuus on keskivertoa ja raikasta. Jälkimaussa humalaisuus imeltyy hieman ja saa hedelmäistä makeutta aikaan. Miedosti karamellisuutta. Hyvä maistuva perusipa. Ei sen kummempaa.

BrewDog, Hardcore IPA, 9,2% (batch 314)
Extra pale-, cara malts- ja crystal 150 -maltaat, Columbus-, Centennial- ja Simcoe -humalaa. Kuivahumaloinnissa käytetty kaikkia samoja humalia kuin rungossakin. 150 IBU.

T: Humalaisuus on tässä hieman marjaisempaa kuin Punk IPAssa. Raikas, marjaisa, sitruksinen sokerin kera (tulee mieleen mojito) ja metsäinen (havua). Maltaisuus on karamellista ja olemus muutenkin makeampi. Tämä antaa enemmän tuoksussa kuin Punk IPA. Hyvä tuoksu.

M: Alkuun paksumpaa ja syvempää kuin Punk IPA. Karamellintäyteläistä humalaisuutta, jossa humalat tuo karvasta ja makean sitruksista pihkaa ja kuivuutta. Maku taittuu makean pihkaisesta kuivaan maltaaseen. Suutuntuma on paksumpi ja siirappisempi. Jälkimaussa humalaa ja imelää karamellisuutta. Mukana on myös mietoa paahdetta. Voimakashumalainen IPA, joka toimii hyvin, kun mieli tekee voimakasta ja makeaa IPAa. Kevyempi vaihtoehto Punk IPA. Näistä kahdesta pidin enemmän tästä Hardcoresta.

BrewDog, Zeitgeist, 4,9%
Lager-, Munich-, Cara- ja Chocolate-maltaat, Humalana Cascade. 27 IBU.

T: Mieto ja jauhoinen pehmeys. Kevyen paahteinen leipämäisyys ja maltaisuus on tässä pääosassa. Kuin leipomoon astuisi. Hieman tulee myös mietoa hedelmää (kypsää uuniomenaa) ja humalaa. Aamupuuroinen tunnelma. Ihan miellyttävä.

M: Kevyen oloinen ja hieman metallisen paahteinen. Täytyy myöntää, että tulee hiukan bulkkilager mieleen pullosta juotuna. Suutuntuma on hiilihappoinen ja juokseva. Paahteisuus on keskivahvaa ja sitä ympäröi ohut leipämäinen jauhoisuus. Jälkimakuun jää paahdetta ja mietoa humalaa. Aika yksinkertainen ja helppo. Jää tässä joukossa kyllä viimeiseksi ainakin tältäerää.

BrewDog, Libertine Black Ale, 7,2%

Extra pale-, cara-, crystal 150-, carafa spec T1- ja carafa spec T3- maltaat, Simcoe-humalat. 50 EBU ja 140 EBC.

T: Ytimekkään humalaisuuden ja tummahkon paahteisuuden näytelmä. Humalaisuus on reipasta ja aromikasta; havuja, pihkaa ja märkää männynkuorta. Myös sitruksisuutta on mukana. Humalan seasta tulee lämmintä maltaista paahdetta ja leipäisyyttä. Raikkaampi kuin väri antaa ymmärtää. Tuoksu on minun mieleeni. 

M: Kylmempänä ytimekäs humala ottaa alkuun otteeseen, muttä paahteisuus tasapainottaa makua. Kuiva keskivahva/vahva paahteisuus tekee alun metsäisen humalan jälkeen mausta melko kuivan. Humalat ja paahteisuus ovat tasapainossa. Suutuntuma on täyteläinen ja hiilihapot keskivahvaa (sopivat tähän). Jälkimaku kuivan paahteinen ja katkera. Lämmetessä tulee maltaisuutta ja mausteisuutta (karamelli, kahvi) enemmän esille. Kokonaisuudessaan hyvä ja hieman erilainen (humalainen) tumma ale. Jatkoon!

BrewDog, Rip Tide, 8% (batch 159)
Marris Otter-, Dark Crystal-, Caramalt-, Chocolate-maltaat, pahdettua ohraa, First Gold- ja Galena-humalaa, sekä lisänä muscovadosokeria. 65 IBU.

T: Tummanpuhuva ja syvä. Maukasta tummaa suklaata ja kaakaota ilmassa. Maltaisuuden ja kaakaoisen tummuuden alta tulee myös pientä imeläisyyttä ja ripaus hedelmäistä humalaa. Kevyt happamuus tuo syvyyttä paahtoon ja tummaan sävyyn. Paahteisuus ei ole hallitsevaa vaan mukava lisä. Aavistus lakritsia, joka kielii muscovadosta. Hyvä skottistoutin tuoksu.

M: Maussa alkua hallitsee kuivahko vahva tumma suklaa (niitä 90% tummia suklaita) ja tumma kaakaojauhe. Lisäksi on hieman hapanta maltaisuutta (mäski). Maku kuivuu ja katkeroituu loppua kohden. Paahteisuus on hillittyä ja peittyy hieman katkeran tummuuden alle. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaussa katkeraa suklaata ja mietoa paahteisuutta. Tuoksu lupasi hieman parempaa. Maussa ehkä liikaakin miedon hapanta ja katkeraa tummaa suklaata.


BrewDog & 8-Wired, Dog Wired imperial pilsner, 6,8% (batch 168)

Tehty yhteistyössä Uusi-Seelantilaisen 8-Wired breweryn kanssa. Ainakin Munich-maltaita ja Nelson Sauvin-, sekä Motueka -humalaa

T: Sitruksinen ja pihkainen humalaisuus. Voimakkaasta humalaisuudesta huolimatta raikas ja kesäinen. Kevyttä yrttisyyttä ja mietoa hiivaa. Ei kovin monimuotoinen. 

M: Alkuun suolainen ja katkera sekä hieman yrttisä (oregano ja tinjami). Suutuntuma on hieman väljähkö. Humalisuus on yrttisää ja ruokaisaa (pizza?). Tästä ei tule raikkautta lainkaan. Hiilihappoisuuskin on hyvin piilossa. Jälkimaussa humalaisuus säilyy ja lisäksi on hieman sitruksia, havua ja greipin kuorta. Ei kovin monimuotoinen. Pliisu humalainen pilsner.

Vierassavuiset osa 2: Balblair Vintage 1990, 50,4% (OB)

Seuraava viski tässä vierassavuisten minisarjassa ei varsinaisesti ole turpeistettu viski, mutta otetaan se silti tähän samaan syssyyn, koska kovinkaan usein ei tämän tislaamon kohdalla törmää turpeisen makuiseen, tai edes hieman savuisen makuiseen viskiin. Tämä on luokassaan aika samanakaltainen, kuin taannoin Cinderellalla maistamanai Balvenien Peated Cask. Balblair tuotti vuonna 2012 osan tuotannostaan raskaasti turpeistettuna (52ppm), eli jos kaikkea tätä tislettä ei laiteta blendeihin, niin näemme mahdollisesti turpeistettua Balblairia tulevaisuudessa. Vuonna 2013 ei tuotannossa tislattu lainkaan turpeistetulla ohralla.

Balblairin valikoima uusiutuu tiuhaan tahtiin. Käytössä on vuosikertatyyli, eli viskien ikää ei varsinaisesti mainosteta, vaan etiketissä ilmaistaan tislausvuosi. Syksyllä 2013 perusvalikoimaan kuului vuosikerrat 1983 (korvasi 1975:n), 1990 2nd release (korvasi 1989:n), 2003 (korvasi 2002:n) ja 1997. Näiden lisäksi löytyy eri vuosikertoja duty free -markkinoille, joista mainittakoon iäkkäämpi 1965, jonka korvaa 1969.

Otsikon viski on näistä edellisistä poiketen pullotettu Master of Malt -jälleenmyyjälle. Tämä rajoitettu erä on 1990-vuoden tislettä, jota on kypsytetty 22 vuotta ennen pullotusta vuonna 2013. Kypsytys tapahtui amerikkalaisesta tammesta valmistetussa tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn turpeistettua viskiä. Sen tarkemmin en asiasta löytänyt varmaa tietoa esim. kenen viskiä siinä on aiemmin ollut. Tämä viski on yhden tynnyrin tuotos (single cask), luonnollisesti tynnyrivahvuinen ja sitä ei olla kylmäsuodatettu, eikä värjätty lainkaan.

Tällaisen turpeista viskiä sisältäneen tynnyrin käyttö on oikeastaan aika hyvä idea, sillä mielestäni aika usein nämä kokeilut ovat paremmin onnistuneet, kuin turpeisen maltaan käyttö viskissä, jossa sitä ei yleensä käytetä. Jotenkin tuntuu siltä, että tynnyristä irtoava turpeen tai savun maku integroituu helpommin moniin viskeihin ja siitä ei jää päälleliimatun savun fiilistä. Myönnetään, että monesti se on hyvin mieto se savun maku joka tynnyristä irtoaa, mutta ehkä se onkin siinä se salaisuus.

Kuva: Master of Malt

Balblair 1990/2013, 23yo Isaly Cask #1466, 50,4% (OB)

T: Hedelmäisen viettelevä ja vaniljaisen raikas. Alkunuuhkaisut on kyllä hyviä. Raikkaasti tuntuu uuniomenaa, päärynää, vihreitä rypäleitä ja mausteista vanilja, kaneli, sekä pomeranssin kuori. Hedelmäisyys taittuu hieman kukkaiseksi tuoksuksi lasissa seisseenä. Savuntuntu tulee ympäriltä nimenomaan vanhana poltettuna tynnyrinä. Mausteinen ja etäinen savu. Balanssi on oikeastaan aika ihailtavaa. Tykkään.

M: Alussa tuoksun etäinen palanut puu tulee esille maussa. Mietoa palaneen märän ja kuivan puun sekoitusta. Pian kuitenkin vaniljainen ja uuniomenainen maku peittää sen alleen. Hedelmäisyys on runsasta ja raikasta. Suutuntuma on kevyt, mutta hitusen liukas (öljyinen?) ja napakka. Jälkimaku on lyhyehköstä keskipitkään ja kohtalaisen hento.

Vesilisä tuo raaempaa hedelmäisyyttä ja hieman kitkeryyttä tuoksuun. Maussa tulee sitruksia ja hieman new wood -tyyppistä tuntua. Kokonaisuudessaan tästä jäi positiivinen kuva. Tuoksu oli hieman parempi kuin itse maku, mutta makukin ylsä mielestäni keskivertoa paremmalle tasolle. Savuisuus jäi loppupeleissä aika piiloon, mutta varsinaisesta savuviskistähän ei tässä puhutakaan.

Vierassavuiset osa 1: Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%

Yhden "vierassavuisen" viskin jälkeen heräsi mielenkiinto aiheeseen ja ajattelin maistaa muutaman savuisen/turpeisen viskin, jota ei ehkä yleensä olla totuttu mieltämään turveviskiksi. Viime kesänä laivareissulta tuli ostettua uusimpia markkinoille tulleita Glenfiddichejä ja vieläpä harvinaisemmin turpeistettua sellaista. Hetkeen ei ole fiddichejä tullut eteen ja viimeisin kerta kun niitä maisteli oli lasissa hieman iäkkäämpiä ja harvinaisempia yksilöitä, joita pääsi maistelemaan Cinderellan Helsinki-vierailulla. Näitä pääset tarkistelemaan tästä linkistä.

Aika monasti kuulee puhuttavan Glenfiddichin viskien olevan tylsiä ja mitäänsanomattomia. Veikkaan kuitenkin, että aika moni on maistellut perusvalikoiman 12-15-18 suoraa. Näistä omaan suuhun parhaiten on maistunut 15yo, tosin nämä ovat aika erilaisia keskenään ja oikeastaan tarjoaa jokseenkin kattavan valikoiman varsinkin perustallaajalle (ei hifistelijä). Jos kuitenkin haluaa räväkämpiä, tai erikoisempia viskejä, on melkeinpä syytä kääntyä eri tislaamon puoleen, jollei ole paksu lompakko ja saa metsästettyä menneiltä vuosikymmeniltä vintagepulloja tmv. Vai onko?

Tämä otsikon yksilö nimittäin poikkeaa aika lailla perus Glenfiddichin makuprofiilista. Viskin takana seisoo Malt Master Brian Kinsman, joka loi pullotteen tislaamon 125-vuotisen taipaleen kunniaksi. Poikkeuksena tyypilliseen Glenfiddichiin, viskistä osa on tehty vahvasti turpeistetulla maltaalla. Viski on vattaus eurooppalaisista ja amerikkalaisista tynnyreistä ja se on pullotettu 43% ABV vahvuudella. Ainakin pakettiin on panostettu, sillä peltiboksin lisäksi pakkaukseen on ympätty oheiskrääsää paperisen diplomin ja erillisen metallisen korkin merkeissä. Noh, korkki on ainakin ihan tyylikäs ja tulloo säästettyä varakorkkina.

Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%

T: kuivan ja lämpimän turvesavuinen. Savuisuus on sellaista lämmintä kuivaa sammunutta nuitiota ja vaatteisiin tarttunutta savua. Alla maltaaisuuta ja ylikypsää hedelmää. Hieman myös likaisen tuntuusta toffeisuutta. 

M: alku on kihelmöivä ja savu on hyvin läsnä. Samaa kuivaa savua, joka on hieman "kulahtanutta". Viskin suutuntuma on kepeähkö, mutta tasapainoinen. Savun ohella on ylikypsää hedelmää, vaniljaa, toffeeta ja keltaisia omenoita. Pientä pippurisuuttakin on. 

Selkeän erilainen glenfiddich ja pisteet siitä. Turpeistus on onnistunut eikä ole päälleliimattua. Jälkimaussa tulee hedelmäistä toffeisuutta. Hieman keskivertoa parempi ja mielenkiintoisempi.

Mokkamasters 2014 - Kahvioluiden kuninkuuden taisto

Tässä mokkaturneessa on kyse kahvioluiden taistosta, eli oluista joihin liittyy enemmän tai vähemmän kahvi. Mukana on muutama Alkoon tulleista käsityöläisoluista, joista maistelinkin läjän tässä aiemmin ja raporttiakin kirjoittelin käsityöläisoluilun otsikolla. Valittujen yksilöiden takana ei ole tehty mitään tieteellistä taustatyötä, vaan nämä oluet sattui löytymään kaapista samaan aikaan ja idea napsahti mieleen selaillessa valikoimiani. Aiemminkin on tullut muutamia kahvisia oluita maisteltua, mutta tähän hätään ei kovin montaa tule mieleen. Ainakin Meantime coffee porter on yksi niistä joista olen jonkinmoista arviota täällä kirjoitellut.

Kahvi ja olut yhdessä, mutta erillään ei ehkä ainakaan itselleni tuota mitään erityistä innostusta, mutta entäpä jos nämä kaksi yhdistää samaan juomaan? Joidenkin viskien kanssa kahvi sopii ja tietysti kaikkien tietämään Irish Coffeeseen. Kahvi on kyllä yksi niistä vivahteista, jota löytyy monista, varsinkin tummista oluista. Se on oikeastaan aika toivottu vivahde. Onkohan olutharrastajaa/nautiskelijaa, joka ei tykkää lainkaan kahvista, mutta pitää paljon stouteista ja porttereista? Itellehän tuo kahvin löytäminen passaa mainiosti ja olenkin julistanut itseni jonkinlaiseksi kahvinörtiksi. Kotoa löytyy aina erikoisempia kahveja, kuin juhlamokka, tai presidentti xsaatika pirkka tmv. Tälläkin hetkellä kaapista löytyy papuina muutamaa eri lajia mm. Arvid Norqvist Franskrost, Paulig Arabica (ei myydä suomessa), Zoega's Blue Java ja Nicaragua cumplidaa.

Melkein kyllä voi sanoa, että mitä tahansa maustetta olueen laitetaan, niin melkein varmasti se pilaa oluen jos sitä läträtään ylenmäärin. Useita suklaaoluita on tullut vastaan, jossa on ollut ongelmana liian esanssinen tai makea maku. Muistelisin näin myös olleen muutamassa kahvioluessa. Veikkaankin, että parempia lopputuloksia saadaan miedolla aidolla maustamisella, eikä keinoaromeilla. Hieno lukea näiden oluiden spekseistä, että kaikissa on käytetty ihan aitoa kahvia. Muutamassa on hifistelty jopa tietyllä "gourmee-kahvilla". Kotimaan yksilöiden lisäksi löytyy kaksi tanskalaista ja yksi amerikkalainen olut. Kaikki muut ovat stouteja, paitsi toinen tanskalaisista, joka ilmoitetaan tyyliltään olevan brown ale. Melko samalle viivalle siis asetutaan, katsotaan kuka vie kuninkuuden.

Mokkaturneen ottelijat

VASP Prykmestar Kahvi Stout, 6%
Pilsner-, suklaa- ja värimaltaat, Hallertauer Magnum-humala ja kahvi. 127 EBC ja 15,6 EBU.
T: Tuoksu antaa alkuun hieman ohuen olemuksen. Kahvi tulee selkeästi esille, muttei vahvana. Lisävivahteina on hieman tummaa suklaata ja mallasjauhetta. Kyllä tästä kahvistoutin haistaa, mutta toivoin enemmän runsautta.

M: Makua vaivaa sama kuin tuoksu, liian ohut ja laiha. Alkuun päällimmäisenä on hiukan vetinen suutuntuma, joka tuo kyllä kahvin ja jauhon makua. Hyvin mieto pahteisuus tulee perässä ja jälkimaku on miellyttävämpi osuus, mutta jää myös pliisuksi. Hyvin maitokauppamainen ja vetinen kokonaisuus.


Teerenpeli Mokkamatti, 7%
Teerenpeli-ravintolan 20-vuotisjuhlan kunniaksi valmistettu, Pilsner-, karamelli- ja suklaamaltaita, Magnum-humalaa sekä kylmähaudutettua reilunkaupan kahvia. 196 EBC ja 40,7 EBU.

T: Tukevampi ja ryhdikkäämpi tuoksu, kuin edellisessä. Hiukan enemmän jo stoutmaista tuntua. Kahvisuus on myös hyvin läsnä ja mukana tulee pientä humalaisuutta ja miedon paahteista leipäisyyttä. Maltaisuuskin on paahteisempaa, muttei missään nimessä vahvasti. Tuoksuna semi-hyvä.

M: Nonii, nyt päästään jo kartalle. Suutuntuma on miellyttävän roteva. vahvahkoa paahdettua mokkaa ja jauhoista paahdettua leipää tulee tummankaakaoisen suklaan kera. Jälkimaussa tulee humalat mukaan. Makeutta ei juuri löydy ja sitä tähän hieman kaipaisin tumman suklaan ja paahteisen jauhoisuuden mukaan. Näistä kahdesta kotimaisesta ehdottomasti parempi ja kahvioluena ihan kelpo muutenkin.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%
Mikkeller on pannut ja pullottanut oluen Lervig Aktiebryggerillä Norjassa. Reseptissä pils-, Oat-, smoked-, caramunich-, brown-, pale chocolate ja chocolatemaltaita, roasted barley, flaked oats ja humalina centennial sekä cascade. Maltaista kauraa n. 25%. Kahvina löytyy gourmet kahvia (mitä lie). Katkerot luokkaa 100 EBU ja väri 150 EBC. Tätä olutta on ainakin kahdenlaista versiota: Nognella pantu (vanhempi eri etiketillä) ja tämä Lervigillä tiloissa pantu.

T: Tuoksu on aika rapsakka ja voimakas. Kahvi löytyy välittömästi melko vahvana (siis vahvaa espressoa) ja lisäksi tulee täyteläistä kauraisuutta, humalaa ja reippaasti paahteisuutta. Paahteisuus on hyvin tummaa, kuivaa ja jopa hieman palanutta. Tuoksu on hyvin täyteläinen ja ruokaisa (leipäisä ja muroisa). Erittäin hyvä tuoksu.

M: Voimakas paahteisuu ja humalaisuus tulee välittömästi esiin voimakkaan tummanpalaneen kahvisuuden kera. Suutuntuma on kuohkean paksu, pehmeä ja pureksittava. Kaura tuo tähän mukavaa pehmeyttä ja hieman suolaisuutta (kuvittele vastaleivottu kauraleipä). Vivahteina löytyy niin tummaa kaakaojauhoa, kuin suklaatakin, mutta makeus on hyvin piilossa. Varsinkin jälkimaussa voimakas paahteisuus ja osittain suolainen humalaisuus hallitsevat espressomaisella höysteellä. Ehkä hieman liiankin paahtunut makuuni, mutta muuten tosi hyvä. Kärkeen meni.

To Øl Mochaccino Messiah, 7%
Joukon ainoa stoutista poikkeava, brown ale, sis. mallastettua ohraa, kaurahiutaleita, laktoosia, Simcoe-, Citra-, Nelson Sauvin- ja Centennial humalat, sekä kahvia. Pantu De Proef Brouwerij, Lochristi-Hijfte, Belgiassa.

T: Makean karamellinen ja mukavan humalainen. Kahvi tulee tästä alkuun miedommin esille kuin edellisistä, joka on mielestäni ihan hyvä juttu. Hyviä tummia alen piirteitä, sopivan raikas ja täyteläinen. Humalaisuus tulee selkeästi ja havuisena esille. Paahteisuus on tuoksussa hienosti karamellisen imelää. Kahvisuus voimistuu oluen lämmetessä. Kärkikastiin tuoksun perusteella.

M: Maku tuo alkuun pahteisuuden ja leipämäisyyden johdosta mieleen stoutin. Hiilihappoisuus on kuitenkin runsaampaa ja tietynlainen makeanvivahteinen imelyys kuitenkin taittaa kuivaa makuprofiilia täyteläisemmäksi. Suutuntuma on sopiva kaikinpuolin, rapsakka ja täyteläinen. Paahteisuus on keskivertoa vahvempaa. Kahvi tulee kohtalaisen maltillisena ja kuivana. Jälkimaussa homma etenee karamellisoitujen vivahteiden ja keskiasteisen humalan, sekä kuivahtavan paahteisuuden merkeissä. Hieman on astetta liian makeankitkerä jälkimaku, muuten aika hyvä tuotos.


Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout, 8,9%
Kausiolut, jossa kahvina käytetty West Virginian Black Dog Coffee -kahvia. Maltaina chocolate-, debittered black-, roast- ja cara-munich maltaat. Humalina northern brewer ja goldings. 40 IBU.

T: Alkuun mieleen tulee rommirusinat ja kahvi brändyllä. Hedelmäisen tumma ja paksu tuoksu. Kahvisuus tulee hieman liköörisenä esille. Vaatii aikaa auetakseen. Lämmettyään päästää esille maltaisia ja jauhoisia piirteitään. Perus stoutin tuntumaa, mutta kivalla twistillä.

M: Maussa tulee myös hieman lakritsinen kahviliköörisyys esille. Suutuntuma on aika pehmeä ja maltillinen. Runkoa kuitenkin löytyy. Nätisti nousee eri sävyt esille, joista ensin tummaa miedohkoa paahteisuutta, hedelmäisyyttä (päärynä ja omena), hentoa kahvisuutta ja hyvin mieto metsäinen humalaisuus. Jälkimaku tuntuu aluksi pliisulta, mutta tarkemmin maiskuteltuaan huomaa kivoja hentoja vivahteita. Tämä on selkeästi hienostunein tapaus. Siltikin jälkimakuun jää kaipaamaan pientä potkua. Hyvä esitys myös.


Ja jottei homma olisi niin helppoa, niin tähän pieni yhteenveto ja ranking. Nämä oluet on juotu kolmena satsina. Ensin suomalaiset vahvistukset, seuraavana päivänä tanskalaiset ja viimeisenä amerikan ihme. Puolivälissä alkoi tuntumaan, että oluissa kahvi otti ehkä liikaa sijaa, mutta varsinkin loppupään oluissa tasapaino oli löydetty kiitettävällä tavalla. Näiden perusteella omaan makuun sopii kahviolut, jossa kahvi ei ole liian vahvasti esillä, tai ainakaan liian yksinkertaisena esillä (tavallaan päälle liimattuna). Lisäksi oluen on tarjottava muutakin kuin pelkkää mietoa kahvia.

Tällä kertaa kävi niin, että ulkomaan vahvistukset vetivät tässä pidemmän korren. Oheinen ranking tuloksena maistelujen perusteella:

1. Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%
2. Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout, 8,9%
3. To Øl Mochaccino Messiah, 7%

4. Teerenpeli Mokkamatti, 7%
5. VASP Prykmestar Kahvi Stout, 6%