Vierassavuiset osa 2: Balblair Vintage 1990, 50,4% (OB)

Seuraava viski tässä vierassavuisten minisarjassa ei varsinaisesti ole turpeistettu viski, mutta otetaan se silti tähän samaan syssyyn, koska kovinkaan usein ei tämän tislaamon kohdalla törmää turpeisen makuiseen, tai edes hieman savuisen makuiseen viskiin. Tämä on luokassaan aika samanakaltainen, kuin taannoin Cinderellalla maistamanai Balvenien Peated Cask. Balblair tuotti vuonna 2012 osan tuotannostaan raskaasti turpeistettuna (52ppm), eli jos kaikkea tätä tislettä ei laiteta blendeihin, niin näemme mahdollisesti turpeistettua Balblairia tulevaisuudessa. Vuonna 2013 ei tuotannossa tislattu lainkaan turpeistetulla ohralla.

Balblairin valikoima uusiutuu tiuhaan tahtiin. Käytössä on vuosikertatyyli, eli viskien ikää ei varsinaisesti mainosteta, vaan etiketissä ilmaistaan tislausvuosi. Syksyllä 2013 perusvalikoimaan kuului vuosikerrat 1983 (korvasi 1975:n), 1990 2nd release (korvasi 1989:n), 2003 (korvasi 2002:n) ja 1997. Näiden lisäksi löytyy eri vuosikertoja duty free -markkinoille, joista mainittakoon iäkkäämpi 1965, jonka korvaa 1969.

Otsikon viski on näistä edellisistä poiketen pullotettu Master of Malt -jälleenmyyjälle. Tämä rajoitettu erä on 1990-vuoden tislettä, jota on kypsytetty 22 vuotta ennen pullotusta vuonna 2013. Kypsytys tapahtui amerikkalaisesta tammesta valmistetussa tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn turpeistettua viskiä. Sen tarkemmin en asiasta löytänyt varmaa tietoa esim. kenen viskiä siinä on aiemmin ollut. Tämä viski on yhden tynnyrin tuotos (single cask), luonnollisesti tynnyrivahvuinen ja sitä ei olla kylmäsuodatettu, eikä värjätty lainkaan.

Tällaisen turpeista viskiä sisältäneen tynnyrin käyttö on oikeastaan aika hyvä idea, sillä mielestäni aika usein nämä kokeilut ovat paremmin onnistuneet, kuin turpeisen maltaan käyttö viskissä, jossa sitä ei yleensä käytetä. Jotenkin tuntuu siltä, että tynnyristä irtoava turpeen tai savun maku integroituu helpommin moniin viskeihin ja siitä ei jää päälleliimatun savun fiilistä. Myönnetään, että monesti se on hyvin mieto se savun maku joka tynnyristä irtoaa, mutta ehkä se onkin siinä se salaisuus.

Kuva: Master of Malt

Balblair 1990/2013, 23yo Isaly Cask #1466, 50,4% (OB)

T: Hedelmäisen viettelevä ja vaniljaisen raikas. Alkunuuhkaisut on kyllä hyviä. Raikkaasti tuntuu uuniomenaa, päärynää, vihreitä rypäleitä ja mausteista vanilja, kaneli, sekä pomeranssin kuori. Hedelmäisyys taittuu hieman kukkaiseksi tuoksuksi lasissa seisseenä. Savuntuntu tulee ympäriltä nimenomaan vanhana poltettuna tynnyrinä. Mausteinen ja etäinen savu. Balanssi on oikeastaan aika ihailtavaa. Tykkään.

M: Alussa tuoksun etäinen palanut puu tulee esille maussa. Mietoa palaneen märän ja kuivan puun sekoitusta. Pian kuitenkin vaniljainen ja uuniomenainen maku peittää sen alleen. Hedelmäisyys on runsasta ja raikasta. Suutuntuma on kevyt, mutta hitusen liukas (öljyinen?) ja napakka. Jälkimaku on lyhyehköstä keskipitkään ja kohtalaisen hento.

Vesilisä tuo raaempaa hedelmäisyyttä ja hieman kitkeryyttä tuoksuun. Maussa tulee sitruksia ja hieman new wood -tyyppistä tuntua. Kokonaisuudessaan tästä jäi positiivinen kuva. Tuoksu oli hieman parempi kuin itse maku, mutta makukin ylsä mielestäni keskivertoa paremmalle tasolle. Savuisuus jäi loppupeleissä aika piiloon, mutta varsinaisesta savuviskistähän ei tässä puhutakaan.