Alkon vehnäsettien jälkeen on vuorossa muutama muualta "järjestetty" vehnis. Kuten alkon vehnäoluiden tapauksessa, nämäkin tuli valikoitua melko randomilla ilman sen kummempia kriteerejä ja taka-ajatuksia. Tässä vaiheessa ei varmaan ole yllätys, mikä on ollut kesän eniten kulutettu oluttyyli tässä taloudessa? Piti tässä hiljattain siirtyä jo hieman erityylisiin oluisiin, mutta sen verta hyvin on nuo vehnät taas maistuneet kesään, että piti vielä muutama maistella rinnakkain.
Avataan hitusen nyt maisteltujen oluiden maailmaa, sillä tähän settiin sattui pari erityylistä vehnää. La Trappe edustaa vehnien Witbier-tyyliä, eli belgialaisten näkemystä vehnäoluesta. Nämä belgityyliset vehnäoluet ovat hieman erilaisia saksalaisiin (Hefeweizen) verrattuna mm. siinä, että niissä käytetään usein jotakin maustetta kuten korianteri, tai sitruksen kuorta (esim. appelsiinin kuori). Lisäksi niissä käytetään mallastetun vehnän lisäksi mallastamatonta vehnää, kun taas saksalaiset vehnäoluet sisältää yleensä pelkkää mallastettua vehnää. Tunnetuin witbier lienee Hoegaarden, jota löytää nykyään melko monista ravintoloista ja pubeista ympäri Suomea.
Witbierin lisäksi setistä löytyy tietenkin myös saksalaistyylisiä (ja saksalaisia) Hefeweizeneitä. Tällä kertaa valikoitui kaksi Dunkeltyylistä (tummaa) hefeweizeniä ja yksi hollantilainen vehnäolut. Nämä saksalaiset oluet edustaa tosiaan sitä tummempaa saksalaista kastia ja ovatkin melko tunnettuja valmistajia, mutta tämä hollantilainen on kuitenkin ehkä perusmasitelijalle (kuten minä) hieman tuntemattomampi keissi. Mistään uudesta hommastahan ei ole kyse, sillä panimo on perustettu jo vuonna 1985. Amsterdamilaisen panimon perusti entinen muusikko Kaspar Peterson, joka nimesi panimon lähistöllä sijaitsevan vesistön mukaan. Perusvalikoiman, johon kuuluu 8 olutta, lisäksi pannaan muutamia sesonkioluita ja erikoiseriä.
Avataan hitusen nyt maisteltujen oluiden maailmaa, sillä tähän settiin sattui pari erityylistä vehnää. La Trappe edustaa vehnien Witbier-tyyliä, eli belgialaisten näkemystä vehnäoluesta. Nämä belgityyliset vehnäoluet ovat hieman erilaisia saksalaisiin (Hefeweizen) verrattuna mm. siinä, että niissä käytetään usein jotakin maustetta kuten korianteri, tai sitruksen kuorta (esim. appelsiinin kuori). Lisäksi niissä käytetään mallastetun vehnän lisäksi mallastamatonta vehnää, kun taas saksalaiset vehnäoluet sisältää yleensä pelkkää mallastettua vehnää. Tunnetuin witbier lienee Hoegaarden, jota löytää nykyään melko monista ravintoloista ja pubeista ympäri Suomea.
Witbierin lisäksi setistä löytyy tietenkin myös saksalaistyylisiä (ja saksalaisia) Hefeweizeneitä. Tällä kertaa valikoitui kaksi Dunkeltyylistä (tummaa) hefeweizeniä ja yksi hollantilainen vehnäolut. Nämä saksalaiset oluet edustaa tosiaan sitä tummempaa saksalaista kastia ja ovatkin melko tunnettuja valmistajia, mutta tämä hollantilainen on kuitenkin ehkä perusmasitelijalle (kuten minä) hieman tuntemattomampi keissi. Mistään uudesta hommastahan ei ole kyse, sillä panimo on perustettu jo vuonna 1985. Amsterdamilaisen panimon perusti entinen muusikko Kaspar Peterson, joka nimesi panimon lähistöllä sijaitsevan vesistön mukaan. Perusvalikoiman, johon kuuluu 8 olutta, lisäksi pannaan muutamia sesonkioluita ja erikoiseriä.
La Trappe Witte Trappist, 5,5%
T: Tuoksussa on runsaasti mausteisuutta. Korianteria, sitruunankuorta ja neilikkaa. Sitruksisuus on runsaasti läsnä ja mieleen tulee, ylläriylläri, Hoegaarden. Puhtaan raikas vaikka ripaus hiivaakin löytyy.
M: Maku on myös hyvin raikas ja kepeä, muttei pliisu. Mausteisuus tuntuu alussa, jonka jälkeen alkaa sitruksien mellastus. Suutuntuma on raikas ja kevyt. Hiilihappoisuus on juuri sopivaa. Loistava janontappaja ja tyylilleen uskollinen.
Brouwerij 't IJ IJwit, 6,5%
T: Belgityylistä hiivaisuutta ja jotakin pölyistä vahaisuutta. Kynttilävaha tulee hiukan mieleen. Sitruksisuus on suolaisen omaista (jodia ja merisuolaa). Humalat tuntuu myös selkeästi, mutta rauhallisesti.
M: Maussa merellinen suolaisuus tuntuu myös sitruunan kera. Humala tuo twistiä, muttei hallitse liikaa. Suutuntuma on hiukan nahkea ja samea, mutta samalla kevyehkö. Jälkimaussa jää mieto humalaisen karvas maku (sitruunan kuorta), jokseenkin yksioikoinen. Ne jotka ei tykkää makeista vivahteista saattaa pitää tätä oivana vehnäoluena.
Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%
T: Baanaaninen ja maltainen. Mieleen juolahtaa banaanikuivakakku leipäisästä mausteisuudesta. Pyriteltäessä tarjoaa kuohkeaa ja runsasta tuoksua. Makeaa hedelmäisyyttä. Tämä on hyvä.
M: Suutuntuma on täyteläinen ja samea. Hiilihapot oikeassa balanssissa. Banaaninen hedelmäisyys tekee vaikutuksen. Kuvittele uunibanaania ja kaurakeksiä. Jälkimaussa makeuden mukaan nouseen mietoa katkeruutta ja hiivaa. Pitkä jälkimaku vehnälle. Herkkua. Harmi ettei ole HB:n tumma vierellä verrokiksi.
Paulaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%
T: Tuoksussa on kevyen metallista jauhoisuutta, josta tulee rapean leivän kuori mieleen. Paahdettuja maltaita, kuivaa hedelmäisyyttä ja kevyt makean vivahde (ruokosokeri). Pyöriteltäessä banaanisuus ja mausteisuus tulee esille. Suklaabanaania. Alussa nämä hyvät komponentit meinaa peittyä ujouden ja metallin alle.
M: Maku on myös hieman sulkeutunut. Alkuun ei meinaa saada kiinni ja tulee sellainen hiilihapollinen mallasfiilis. Hiilihappojen tasaantuessa samettinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Miedon banaanisen hedelmäisyyden lisäksi tässä on leipämäistä jauhoisuutta enemmän kuin mustelen muissa olevan. Jälkimaku jää jotenkin pliisuksi ja liian kevyeksi. Makean hapan loppu.
Näistä Top-3 olisi seuraavanlainen:
1. Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%
2. La Trappe Witte Trappist, 5,5%
3. Paulaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%
Vehnämaiston Vol. 1. pääset lukemaan tästä linkistä.
Vehnämaiston Vol. 2. pääset tästä linkistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti