Springbank 9yo Gaja Barolo, 54,7% (OB)

Blandatun Springbankilaisen jälkeen ajattelin kokeilla ehtaa tavaraa tislaamolta ja tällä kertaa se on melko nuorta ja "viimeisteltyä". Jokunen samaan sarjaan kuuluva viski on aiemminkin tullut maisteltua, eikä mitään niistä ole viemäriin tarvinut kaataa. Olisiko tämä kenties nuorin springeri jota olen koskaan maistanut? Ainakin jos blendejä ei lasketa mukaan.

Kyseessä on siis Wood Expressions -sarjan viskistä, jonka kaikki viskit ovat varsinaisen kypsytyksen jälkeen siirretty kypsymään toiseen tynnyriin. Monessa tapauksessa mistään viimeistellystä ei enään kannata puhua, kun viski on saanut viettää ison osan kypsymisajastaan tässä kakkostynmnyrissä. Otsikon viskin tapauksessa ikää löytyy ainakin 9-vuoden verran ja tästä ajasta neljä vuotta se on viettänyt refill bourbontynnyrissä, jonka jälkeen se siirrettiin tynnyreihin, joissa on aiemmin kypsytetty Barolo-viiniä. Barolo-viini on italialaista punaviiniä, joka on peräisin Pimenton-alueelta. Kuuluisimpia tuottajia lieneen juuri tämänkin tynnyrin entinen omistaja Gaja (Angelo Gajan mukaan).

Itselleni Barolo-viinit ovat tuntemattomampia, joten laitetaan pieni "pastaus" tähän mistä oikein on kyse.

Barolo tehdään kokonaan nebbiolo rypäleestä. Syvänpunaisissa viineissä on paljon väriaineita, tanniineja ja happoja, jotka vaativat yleensä vähintään 5-8 vuoden kypsytyksen saavuttaakseen parhaat ominaisuudet. Laadukkaat Barolot ovat juomakelpoisia vasta yli 10 vuoden ikäisinä ja säilyvät erinomaisina toisetkin kymmenen vuotta.
Nuorissa tanniinisissa viineissä voi aistia kukkien, etenkin ruusun tuoksua sekä tervamaisia aromeja. Ikääntymisen myötä tuoksu ja maku monipuolistuvat mausteisilla, yrttisillä, hillomaisilla sekä maanläheisillä vivahteilla. -Wikipedia

Springbank 9yo Gaja Barolo, 54,7% (OB)

T: Nuorehkoa maltaista turpeisuutta ja salmiakkia. Turve on selvästi läsnä, mutta ei ole ns. turvenuija. Mineraalisuutta, joka tuo mieleen lämpimän salmiakin. Hiiltynyttä sammunutta puuta. Hieman punaisia marjaisia sävyjä. Tämä on jotenkin Longrowmaisempi kuin yleensä Springbankit. Ehkä turve on aavistuksen selkeämmin läsnä. Aika tuo hunajaa ja bensiiniä. 

M: Alku on voimakas ja alkaa savutanssilla. Mukana salmiakkia ja punaviinimarjaa. Alun kihelmöivän turpeen jälkeen tulee öljyistä maltaisuutta ja jotakin tummaa hillomaisuutta (luumuhilloa?). Jälkimaussa lakritsia ja turpeen jälkimakua (maanläheistä nokisuutta).

Ei hassumpi. Longrowmainen Springbank, vai Springbankmainen Longrow? Ei sen väliä, tislaamo on tunnistettavissa ja alusta loppuun riitti makuja. Ei tullut "wow"-tunnetta, mutta ei myöskään tylsää. Veden kanssa tuoksusta tuli enemmän viinisiä vivahteita auki ja mineraalisuus tasoittui. Maussa se rauhoitti alkua, muttei merkittävästi vienyt makupalettia suuntaan tai toiseen.