Johnnie Walker Platinum Label 18yo, 40%

Piipahdetaan arvioissa blendien puolelle. Ei minkä tahansa, vaan kenties maailman kuuluisimman merkin Johnnie Walkerin pariin. Muistan joskus vuonna nakki ja sämpylä ostaneeni virosta pullon Walkerin mustaa etikettiä. Oli arvokkaan tuntunen pullo ja fiilis oli, että "nyt on hienoa viskiä häppysissä". Poishan se tuli kulutettua ja sittemmin on muutamat Walkerit kulkenu kaapin läpi ja kurkusta alas.

Aika moni varmaan jo tietää, että Walkerin perusrangeen kuuluu nykyään Red Label, Black Label, Double Black, Gold Label reserve, Platinum Label ja Blue Label. Ai niin ja Swing. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että vuodesta 1997 valmistettu mallassekoiteviski Green Label ei enään kuulukaan valikoimiin. Kultainen etiketti muuttui ikämerkitsemättömäksi "reserveksi" ja uutena tulokkaana 18-ikäisen saappaat täytti Platinum Label.

Mainitaan tähän väliin, että aiemmin parhaiten omaan suuhun Walkereista on maistuneet vanhhenmpi sininen (43% ABV) ja vanha kultainen (18yo). Green Label on ollut ihan jees tasoa, samoin kaikki muut paitsi Red Label. Alunperin Platinum Label oli Aasian ja travel retail -pullotteeksi julkaistu, mutta sitä on ollut maailmanlaajuisesti saatavilla vuodesta 2013.

Vanha 18-ikänen Gold Label oli tehty noin 18 eri komponentista grain-viskin lisäksi. Näistä liikkuu paljon variaatioita, mutta omistajan ollessa niin iso, on myös valinnanvaraa melko paljon. Koska tämä Platinum Label korvasi vanhan 18yo Gold Labelin, niin on oletettavaa, että komponentitkin valikoituu suunnilleen samoista kuin aiemminkin. Uudempi reserve on varmaan myös melko samoja viskejä, mutta ikämerkitsemättömyys mahdollistaa paljon nuorempien viskien käytön. Maku ratkaisee ja tältä se tuntui minun milestäni.

Kuva: Johnnie Walker

Johnnie Walker Platinum Label 18yo, 40%

T: Hunajaisen maltaista ja ns. perusviskimäistä. Perusviskillä tarkoitan sellaista maltaa, kevyen hedelmäisyyden, miedon tammen ja sitruksen sekoitusta. Tässä nämä ovat melko hyvässä tasapainossa. Seassa on kevyesti kahvia ja kinuskia.

M: Maku on myös tyypillisen viskimäinen. Tosin olen huomaavinani jyväviskin karkeutta myös. Hunajaista maltaisuutta ja hento turpeen vivahde. Viski kihelmöi miedosti suussa, joka tuo mietoa pippurisuutta. Suutuntuma on pehmeä alusta loppuun, mutta ei varsinaisesti pliisu. Voimistuu hieman loppua kohden. Jälkimaussa olisi toivomisen varaa, nyt siihen jää hento viljaisuus ja vielä hennompi savu.

Jos nyt johonkin blendiin tätä vertaisi, niin esimekriksi verrattuna Ballantinesin 17yo, tämä on pehmeämpi ja rauhallisempi. Maussa on samoja elementtejä, mutta tämä on hunajaisempi, kun taas Ballantines on vaniljaisempi ja sitruksisempi. Myös turve on tässä hennompi. Voisin kuvitella tämän kaapissa hyvänä
perusblendinä.