Maitokaupan Brooklynit testissä

Maitokauppoihin ilmestyi viime kuussa uusia Brooklyn Breweryn tulokkaita, joista yksi on vanha tuttu, mutta ulkoasu on kokenut kohennuksen. Sinebrychoff vastaa Suomessa Brooklynin maahantuonnista – ensimmäiset panimon oluet tuotiin sen toimesta vuonna 2006. Nyt olisi tarjolla lageria, session IPAa ja session saisonia, eli farmhouse alea. Otetaanpa selvää oluiden faktoista.

Brooklyn 1/2 Ale edustaa Farmhouse Ale tyyliä, jonka alkoholipitoisuus on 3,4%. Alunperinhän farmhouse alea pantiin janojuomaksi kuumia kesäpäiviä varten, jolla maataloustyöntekijät saivat tukahdutettua janonsa. 1/2 Alen runko syntyy Pilsner- ja Dark Munich -maltaista. Humalapuolelta löytyvät Perle, Simcoe, Amarillo ja Sorachi Ace. Näiden lisäksi on käytetty mausteena appelsiinin kuorta. Katkerot maahantuojan mukaan 37 EBU.

Toisena oluena on jo pidemmän aikaa kaupoista löytynyt American Ale, joka on saanut uuden designin. Tämänkin suunnittelun takaa löytyy henkilö nimeltä Milton Glaser, joka on tuttu mm. I Love NY -logosta. Runko rakennettu Maris Otter-, British Pale- ja Crystal-maltaista. Humalina löytyy Willamette, Cascade ja Amarillo. EBU 24. Kyseisestä oluesta tuli samaan aikaan myös tölkkiversio.

IPA-tyyliä edustaa sessioitava Brooklyn Scorcher Session IPA (Scorcher #366). Sinebrychoff ilmoittaa tässä käytetyn täysin uutta humalaa (HBC #366), jolla ei vielä ole nimeäkään. Valmistajan sivujen mukaan humalina on käytetty Pilgrim, Cascade, Willamette, Bravo ja Amarilloa. Rungosta löytyy Pale ja Caramel.

Oluita löytyy nyt ruokakauppojen hyllyiltä ja hinnat ovat liikkuneet siellä 2,10–3,5€ luokassa. Itse ostin nämä Tapiolasta Ainoa-kauppakeskuksen K-supermarketista. Näiden lisäksi on vielä tuloillaan Brooklyn Winter Ale ja Sorachi Ace, joista jälkimmäisen olen todennut loistavaksi olueksi.

Brooklyn 1/2 Ale, 3,4%

Tuoksusta olen bongaavinani Sorachi Acen kaltaista humalaa (tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että sitä olikin tässä). Mietoa piparminttua, tilliä ja tammilastun tyylistä mausteisuutta. Mieto humaluus. Hyvin pehmeä ja raikas tuoksu, jossa saisoneille ominaista mausteisuutta ja kevyttä hiivaisuutta. Tuoksu tuo mieleen kepeän oluen. Hyvä.

Maussa kevyt runko tulee jopa liian ohuena alkuun. Raikas, mutta hyvin kevyt ja melko hiilihappoinen. Tuoksun kaltaista mietoa humalaa, joka vaimenee hyvin nopeasti kulauksen jälkeen. Sorachi tuo kivan aromikkuuden. Jälkimaku on aika olematon, hyvin mieto kuiva humaluus jää jäljelle. Jos kaipaa hyvin kevyttä, on tämä kelpo saison.

Brooklyn American Ale, 4,5% (2015)

Tuoksu maltainen ja aavistuksen pahvinen. Leipäisyyttä ja toffeeta. Humalaa hyvin miedosti, enkä erota erityisesti jenkkihumalia. Tuoreemman oloinen kuin aiemmin maistamani yksilö, mutta jotenkin tästä puuttuu sellainen särmä.

Maussa mennään samoilla korteilla. Tässä saisi olla enemmän humalaa. Maltaisuutta löytyy, mutta sekin on hieman pahvista. Jälkimaussa alkaa tulla parempia viboja, mutta ei tämä ehkä ole itselleni tarkoitettu. Perus ale helppoon juontiin.

Brooklyn Scorcher Session IPA, 4,5%

Tuoksussa on hyvin tunnistettavissa amerikkalaisuutta – pihkaista ja havuista humalaa, johon sekoittuu hyvin mietoa karamellisuutta. Humala vaikuttaa hyvin tuoreelta ja on selkeästi esillä. Hedelmäisyyskin tuo mukavaa raikkautta. Tämän tuoksu lupailee jo ihan hyvää.

Maussa humala näyttää tietä, mutta runko paljastuu melko pian hieman vaisuksi. Greippistä katkeruutta ja hedelmäisyyttä, jonka taustalla ripaus sitruksisuutta. Keskivahvasti katkera, kyllä tämän hyvin IPAksi jo mieltää. Jälkimakuun katkeruus hieman väistää ja jättää suun kuivaksi. Yksioikoinen ja hieman lyhyt, mutta kelpo suoritus.

Näistä kolmesta paras on mielestäni 1/2 Ale. Huolimatta erittäin kevyestä rungosta, löytyy siitä mukavaa mausteista humalaa (jep, Sorachi Ace on vakuuttanut minut ennenkin). Luulen tämän oluen olevan melko onnistunut. Scorcher olisi hyvä kakkosvalinta, joka tarjoaa hyvän maitokauppavahvuisen greippikatkeruuden humalajanoisemmille. Alla vielä kuvat Brooklyn Sorachi Acesta (tulossa ravintoloihin ja ehkä Alkoon?) ja vanhantyylisestä American Alesta.

American Ale arviota päivitetty 7.9.2015: Uusintamaistossa totesin astetta paremmaksi kuin alunperin. 

Mikkeller / Grassroots Wheat is the New Hops IPA

Törmäsin hiljattain maukkaaseen ipaan, jonka tilasin reseptin perusteella ulkomailta – taikasana Bretta. Tarkemmin ottaen on kyseessä varmaankin jonkinlainen white IPA tyylin edustaja, sillä reseptistä löytyy runsaammin vehnää. Ostin oluen (useamman) Mikkeller.dk nettikaupasta vajaalla viidellä eurolla, mutta olen tätä halvemmallakin muissa nettikaupoissa nähnyt.

Wheat is the New Hops on yhteistyöolut Grassroots Brewingin kanssa (Hill Farmstead Brewery) ja sen reseptiikasta löytyy rungon puolelta mallastetun- ja mallastamattoman vehnän lisäksi Maris Otter -maltaita. Humalina on käytetty Citraa ja Centennialia. Perus hiivan lisäksi on käytetty villihiivaa (Brettanomyces).

Oluesta löytyy myös isompi 50cl versio, joka on pantu Hill Farmstead Brewerylla – tämä 33cl versio on pantu De Proefilla. Brettan ansiosta tämä saattaa hieman kehittyä pullossa ajan saatossa, mutta toisaalta ipamaisuus varmaan hiipunee.

Mikkeller / Grassroots Wheat is the New Hops, 6%

Tuoksu on huumaavan houkutteleva. Tuore hunalaisuus, jossa havuisuutta, pihkaa ja tuoretta nurmea, on hedelmäisyyden kanssa hienosti tasapainossa. Brettan maanläheinen happamuus tuo hienon lisän. Vehnän omat tuoksut jää ehkä hieman piiloon, mutta hieno ipan tuoksu!

Maussa humalat tulee paljon hennommin kuin antaa odottaa. Hedelmäisyys on tuoretta ja miedosti kirpeää. Nektariinia, mangoa, persikkaa ja greippiä. Tasapainoinen ja raikas. Ei kovin voimakas millään saralla ja ehkä asteen verran pliisu, mutta maukas. Katkeroja saisi olla astetta enemmän. Tätä paikkaa onneksi bretta ja hedelmäisyys. raikas vivahteikas kesäolut.

Maitokaupasta: Stadin Panimon American Pale Ale ja American Lager (pulloversiot)

StaPan American Lagerin tölkkiversio on ollut vähän joka hepun kielellä viime aikoina ja jakanut aika hyvin mielipiteitäkin. Itselleni tuo maistui mainiosti, mutta osalle on joko sattunut huonompi yksilö, tai sitten makuasioista on taas kiisteltävää. Eiköhän se vaan ole makuasia. Niin ja toki aromihumalien vaihtelu voipi hieman vaikuttaa asiaan, etenkin tuoksuun. Tästä humalalajikkeiden vaihtelusta jopa mainitaan pullon etiketissä. Pitihän se kuitenkin varmistella itselle vielä – tölkki, vai pullo?

American Lagerin tölkkiversiota on alkanut jo hyvin löytyä kaupoista ja niin löytyy myös pulloversiotakin (ainakin vielä). Nappasin kuitenkin samalla kaksi amerikkalaista, sillä myös Pale Ale on maistunut aikaisemmin allekirjoittaneelle. Nyt siis American Lager vs. American Pale Ale vs. American Lager, joista kaksi ensimmäistä pulloversioina. 

Stadin Panimo American Pale Ale 4,5% (#674, bb.3/2016)

Tuoksu on trooppisen hedelmäinen pihkaisella ja havuisella humalalla höystettynä. Kevyt ja raikas. Lämmetessä tulee miedosti maltaisuutta.

Maussa mieto humala ja trooppinen hedelmäisyys (ananas, mango) on sopusuhdassa. Alussa maut kivasti esillä, loppua kohden hieman vaisuuntuu. Suutuntuma hyvin kevyt ja raikas vähähkösti hiilihappoja. Jälkimakuun jää mieto hyvän tuntuinen hunajaisuus.

Stadin Panimo American Lager, 4,5%, pulloversio (#6831, bb.5/2016)

Tuoksu on hyvin erilainen ja hedelmäisyys (omena, persikka) saa runsaasti mehumaijamaista aromia. Tulee mieleen mummon mehumaijakeitot. Humala on hyvin mietoa, ei lähelläkään tölkkiversion tuoreutta. Mehuisuus hallitsee.

Maussa hedelmäisyydellä on sama mehumaijainen ote kuin tuoksussa. Raikas ja puhdas hedelmäisyys, jossa mietoa hapanta tuntua. Maltaisuus ei tunnu ollenkaan, mutta runko ei ole vetinenkään. Katkeruutta ei tässä juurikaan tunnu.

Kaikki hyviä, mutta kyllä American Lagerin tölkkiversio vie näistä kolmesta pisimmän korren. Pulloista tykkäsin enemmän Pale Alesta, sen hieman ronskimman humaloinnin ja rungon vuoksi.

Jälkikäteen kännykällä näpsästy etikettikuva lagerista

Alkosta ja travel retail -myynnistä: Auchentoshan Three Wood & Solera

Tarkasteluun kaksi lowland-viskiä, jotka tulee Auchentoshanin tislaamolta. Kyseinen tislaamo on Skotlannin ainoa, joka tislaa koko tuotantonsa kolmeen kertaan (triple distilled) tutumman kahden sijaan. Kolmen tislauksen jälkeen tisleen vahvuus on jo yli 80% alkoholia. Voisi olla mielenkiintoista maistaa new makea.

Tällä hetkellä tislaamon perusvalikoimaan kuuluu viisi pullotetta – American Oak, Three Wood, sekä 12-, 18- ja 21-vuotiaat. Näiden lisäksi on travel retail -sarja, joka avitti Auchentoshanin myyntiä melko lailla – Springwood, Heartwood, 14yo Cooper's Reserve, Silver Oak ja otsikon Solera. Jottei homma olisi niin yksinkertaista, löytyy vielä iso läjä rajoitetun erän julkaisuja, kuten eri vuosikertoja ja Valinch.

perusvalikoima

Travel retail valikoima

Nyt keskitytään kuitenkin perusvalikoiman Three Woodiin ja matkustusmyynnin Soleraan. Ensimmäinen näistä on melko laajasti olluit saatavilla jo hyvän aikaa. Three Wood on tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimissa hintaan 65,40€. Nettikaupoista tätä saa noin 45-50€ hintaan. Kyseinen viski on kypsytetty alkuun ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se käy vielä oloroso- ja pedro ximenez -sherrytynnyrikypsytykset.

Auchentoshan Solera on puolestaan jopa hieman harvinaisempi pullote. Se ei komeile jokaisen lentokentän, tai laivan jyllyillä ja hintakin on yleensä ollut aika suolainen ikämerkinnättömäksi viskiksi. Muutamia kertoja olen tähän törmännyt ruotsin- ja tallinnanlaivoilla, mutta yli 110€ hinta on pitänyt huolen, että pullo on jäänyt hyllyyn. Toki asiaan vaikutti myös se, etten ollut maistanut viskiä aiemmin.

Tämän pullon löysin Silja Symphonilta elokuun puolivälissä ja sen hinta oli alennettu houkuttelevaan 79€. Kysyin laivamyymälän henkilökunnalta maistiaisia ja maiston jälken totesin hinta/laatu-suhteen erittäin hyväksi. Auchentoshan Solera on nimetty sherryn kypsytystavan mukaan, mutta ei ole itse kypsytetty solera menetelmällä, vaan alkukypsytyksensä jälkeen tämä on viimeistelty PX sherrytynnyreissä. Alkoholipitoisuus 48%, mutta harmillisesti tuotteesta löytyy myös keinoväritystä, E150.

Auchentoshan Three Wood, 43% (2014)

Tuoksu appelsiinisen suklainen ja miedon mineraalisen sherryinen. Selkeää makeutta sherrystä, mutta ei nahkaista ja kuivaa, vaan ennemminkin makeaa ja hedelmäistä. Nuorempaa olemusta tulee hunajaisen maltaisuuden myötä.

Maku alkaa rauhallisen maltaisena ja hunajaisena. Appelsiinit ja suklaa tulee perässä. Suutuntuma on puolikuiva ja liukas. Ei kihelmöi, vaan voimistuu rauhallisesti. Veden kanssa kannattaa edetä varoen. Jälkimaussa tulee selkeitä oloroso-sherryn piirteitä, nahkaisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä, ei kumia.

Three Wood

Auchentoshan Solera, 48%

Tuoksu voimakkaan sherryinen, hieman kirpeä ja mausteinen. Samaa appelsiinisuutta kuin edellisessä, mutta miedommin. Nahkaisia ja suklaisia piirteitä. Hieman iäkkäämpää sherryaromikkuutta. Lupailee paljon.

Maussa on paljon enemmän intensiiviyttä kuin edellisessä. Kuivaa hedelmää, jossa miedosti raikastakin hedelmää seassa, nahkaisuutta, suklaata ja luumukiisseliä. Sherryisyys tuntuu jo hieman iäkkäämmältä kuin edellisessä, mutta punaviinimarjaisuus tuo myös nuorempaa maun tuntua. Hunajainen suklaisuus viimeistelee jälkimaussa. Tämä on aika hyvä NAS, etenkin alle 80€ hinnalla.

Solera