Tölkki-APAn esikuva: Oskar Blues Dale’s Pale Ale

Otsikon legenda tulee Coloradosta Yhdysvalloista ja teki suunnan muutoksen "craftiin" vuonna 2002, kun panimo päätti tölkittää oluensa. Tämän seurauksena tölkkioluesta tuli pop. Piti paikata aukko yleisolutsivistyksessä hommaamalla Systembolagetista 25 kruunulla tölkki Oskar Bluesin Dale’s Pale Alea.

Panimoravintola aloitti toimintansa vuonna 1997 ja vuonna 1999 ravintolan kellariin perustettiin mikropanimo. Kolme vuotta myöhemmin panimo tölkitti ensimmäisiä tölkkioluita alkaen viitoittamaan tietä tölkkioluen puolesta. Useita muita pienpanimoita surasi perässä. Ihmiset huomasivat, ettei tuotteessa ollutkaan "can taste", eli tölkkimakua ja vielä kun kyseinen olut oli muutoinkin erinomainen, tuli tuotteesta melkoinen menestys.

2012 panimo laajensi toimintansa Pohjois-Carolinaan ja nykyään panimo tölkittää kaikki oluensa. Tölkkien lisäksi on toki kegitavaraa, mutta pullot ovat jääneet historiaan. Oluesta löytyy humalina Northern brewer, Cascade, Columbus ja Centennial. Nyt maistossa oleva tölkki tuli nautittua mökillä ja sen parasta ennen oli 20.12.2015.

Oskar Blues Dale’s Pale Ale, 6,5% (bbe. 20.12.2015)

Tuoksussa humaluus tulee pihkaisena, pähkinäisenä ja karamellisena. Maltaisuus hieman toffeista ja karamellista. Tuoksusta ehkä huomaa, ettei ole enää välttämättä aivan terävimmillään, hieman popcorniakin jo.

Maussa humalan katkeruus tulee pihkaisena ja havuisena, mutta matkan varrella karamellisuus voittaa kokonaismaun puolelleen. Pähkinäisen karamellista ja hieman tahmaista. Ei taida olla enää parhaassa iskussa.

Sierra Nevada Hop Hunter ja Hoptimum

Onko humalajano? Alko tarjoaa tilaisuuden nestemäisen humalan nauttimiseen, mutta varsinainen humalapommi piti hakea Ruotsista asti – Hoptimumia löytyi Systembolagetista hyllytavarana alle viiden euron hintaan. Jos kuitenkin tyytyy hieman hillitympään humalaan on vaihtoehto tarjolla Alkon tilausvalikoimasta – Hop Hunter listautui juuri saataville hintaan 4,48€.

Itse naukkasin ensimmäisen Hop Hunterin Ravintola Kaislassa, johon sitä tuli jo elokuun alkupuolella. Kyseisessä oluessa käytetään uudenlaista humalointitekniikkaa – tuoreet märät humalakukat höyrytislataan, jonka ansiosta väitetään saavan ennennäkemättömän tuoretta humalointia olueen humalaöljyn muodossa. Eikä siinä vielä kaikki; tämän lisäksi olut kokee vielä torpedohumaloinnin (kuivahumalointitapa, joka saanut nimensä terässammion muodon mukaan). Humalina Cascade, Centennial, Columbus, Tomahawk ja Zeus. Aikamoista, mutta IBUt on silti maltilliset 60. Seuraavat pullot on tulossa, sillä pistin juuri tilauksen Beers of the Worldin kautta.



Hoptimum on sitten jo kauempana hillitystä humaloinnista – humalina Magnum, Simcoe, Citra, Chinook ja jonkinlainen kokeiluasteella oleva humala (nimetön vielä?). IBUt 100. Rungosta löytyy Pale-, Golden Promise-, Munich- ja vehnämaltaita. Alkoholipitoisuuskaan ei ole tässä heikoin lenkki, sen takaa 10,4% ABV. Aika massiivisesta ipasta on siis kyse.

Sierra Nevada Hop Hunter, 6,2%

Tuoksu runsaan ruohoinen (kuivaa ruohoisuutta) ja havuinen. Öljymäinen humaluus tulee mieleen. Kevyesti karamellisuutta ja sitruunaa. Miedosti kirpeää hedelmää.

Maussa humaluus on paljon miedompaa. Tuoretta kuivaa ruohoisuutta ja raikkaampaa hedelmäisyyttä. Ajan kanssa kuivuutta ja hedelmää. Sitruunaa, havuisuutta ja kevyt maltaisuus. Mukavan juotava. Ei erityisen voimakkaasti humalainen, mutta hyvin tuoreen oloinen. 

Sierra Nevada Hoptimum 2015, 10,4% (05.15/05.16)

Tuoksusta huokuu humaluus kirpeänä, havuisena ja hieman pistävänä kemikaalisuutena. Alta tulee double ipan tuhti toffeinen ja karamellinen maltaisuus. Jotakin mausteisuutta, joka muistuttaa maustepippuria ja yrttiä.

Maussa iskee havunneulaset, pihka ja pistävän yrttinen humaluus täysillä heti alusta. Greippistä raskasta ja öljyistä humalaa piisaa ja vasta puolivälissä suullista alkaa karamellinen maltaisuus nousemaan. Tämä maltaisuus jää loppumakuun, jonka seurana katkera humaluus. Vähän kuin pihkaisia havunneulasia pureskelisi. Luulisi riittävän humalahakuiseen nälkään, minulla humala vie liikaa roolia, humalanälkäiset tästä kyllä villiintyy! 

Alkosta: Thornbridge Jaipur

Alkon tilausvalikoimaan tuli hiljattain yksi suosituimmista brittipanimoiden ipoista – Jaipur IPA. Kortilla maksettaessa pullo irtoaa alta vitosen ja tämä on tilattavissa ympäri maan, ei siis vain tiettyihin alkoihin. Itse tilasin tätä olutta Beers Of The Worldistä, joka olikin ensimmäinen kokeilu kyseisen portaalin kautta.

Thornbridge Jaipur on nimetty intialaisen kaupungin mukaan, jossa on vaaleanpunaista hohkava Hawa Mahal -palatsi. Tästä pullon etikettikin on ottanut hieman näyttiä ja sävyä. Olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja siitä tuli panimon suosituin tuote. Oluen humalapuolta kyydittää Warrior. Chinook, Centennial ja Ahtanum, joista irtoaa 55 EBU katkeruus. Rungon kepeän kalpea väri tulee Maris Otter- ja Vienna-maltaista.

Thornbridge Jaipur, 5,9%

Tuoksussa yrttistä ja sitruksista humalaa. Miedosti nahkeaa appelsiinikuorta ja hunajaisuutta. Ei erityisen voimakas, mutta kohtalaisen raikas. Humala-aromikkuus keskiluokkaa alhaisempi. Lämmetessä tulee mietoa ruohoisuutta mukaan. Kohtalaisen kevyt aromi.

Maussa ollaan myös melko rauhallisessa tunnelmissa – keskiasteinen/mieto humalapurenta, jossa greippi ja mieto yrttisyys. Raikkaampaa sitruksisuutta ja mietoa hunajaa. Yleisvaikutelma aika raikas ja kepeäm, ei vetinen. Jälkimakuun greippi vahvistuu ja kuivattaa hieman suuta. Aika sessiotyylinen IPA, hyvä sellainen.

200 Years of Laphroaig @ Brändö Seglare International

Laphroaigin 200-vuotista taivalta kokoonnuttiin juhlimaan 30.9.2015 tastingin ja ruoan merkeissä Helsingin Kulosaareen ravintola Brändö Seglareen. Paikka oli laitettu koreaksi Islay-teemoineen, johon merenranta sopi mainiosti auringonlaskun kera. Melkein olisi voinut kuvitella olevansa Islayn saarella.

Jos paikka oli korea, niin oli myös kuljetus – kovasaen charter-bussi nahkaistuimineen nouti osan 70 osallistujasta Helsingin Casinon edestä, josta yhteinen pieni kiertoajelu lähti kohti Kulosaaren ahtaita katuja. Melkein vietiin mukanamme Irakin suurlähetystön pihapuutkin....

Juhlapaikassa odotti neljän viskin kattaus: 12-, 15-, 18- ja 32-vuotiaat viskit. Viskeistä meille oli tullut kertomaan Beam Suntoryn International whisky ambassador John Cashman, joka alkuun kertoi Laphroaigin historiasta yleisesti, jonka jälkeen jatkoi tarkemmin illan viskeistä. Kuultiin kuinka Laphroaigia myytiin hyvin aikanaan jenkkeihin, jopa kieltolain aikaan, ja että Laphroaig oli ensimmäisiä tislaamoja, jotka alkoi kypsyttämään viskiään ex-bourbontynnyreissä. Tänä päivänäkin lähes kaikki tislaamon viski kypsyy kyseisissä tynnyreissä, jotka ostetaan Makers Markilta.

Cashman kertoi, että Laphroaigin mallastarpeesta noin 15-18% tulee omasta takaa. Loput tulee Port Elleniltä, tai mantereelta. Maltaita kuivataan 17h turvesavulla ja toiset 17h ilman turvetta. Tislaamo hakee noin 40-55ppm fenolipitoisuutta maltaaseen. Oman maltaan turvepitoisuus on hiukan korkeampi kuin muualta tulevan, mutta maltaat sekoitetaan keskenään ennen käyttöä.

Illan viskeistä ensimmäisenä otettiin maistoon Laphroaig 12yo Nordic Special Edition 2014, 48%, joka on poihjoismaihin lanseerattu, Suomeen syksyllä 2014 saapunut pullote. Olorosotynnyreissä kypsynyt viski oli mielestäni melko kuminen ja tuhkainen jälkimaultaan. Maistoin tätä ensimmäisen kerran OlutExpo 2014 -tapahtumassa, johon sitä tuli yksi pullollinen, eikä se tuolloinkaan jättänyt erityisiä fiiliksiä. Tunkkaisen kuminen ja tuhkainen.

Pienen alkutunkkaisuuden jälkeen tuli omaan makuaistiini sopivammat lapparit, kun hypättiin Laphroaig 18yo, 48% (2015) -pullotteeseen. Tämän vaniljaisempi, pehmeämpi ja puhtaampi luonne toimi paljon paremmin makuuni, kuin edellinen. Huhujen mukaan tämä 18-vuotias pullote ollaan lopettamassa. Se ei kauaa markkinoilla kerkenyt olemaan, sillä pullote korvasi 15-vuotiaan (vanhemman version) vuonna 2009. Ensimmäisen- ja toisen täytön bourbontynnyreissä kypsynyt.

Vanhaa 15-vuotiasta on nykyään turha haikailla (ellei omaa paksua lompakkoa), mutta kolmantena viskinä maistettu Laphroaig 15yo 200th Anniversary, 43%, sen sijaan löytyy ihan Alkonkin hyllyiltä 99,90€ hintaan. Tämäkin pullotteen saatavuus tosin hankaloituu, sillä se jää kertaluontoiseksi 72000 pullon eräksi. Kypsytetty pelkissä ex-bourbontynnyreissä. Tämä maistui 18-vuotiaan kaltaiselta, mutta oli hieman simppelimpi ja turpeisempi. Enemmän vihreää hedelmäisyyttä. Tykkäsin.

Illan kattauksen kruunasi tähän asti vanhin maistamani lappari, Laphroaig 32 yo, 200th Anniversary, 46,6%. Tämä viski on saanut viettää 32 vuotta ensimmäisen täytön Oloroso-sherrytynnyrissä. Single Cask -pullote, joka on peräisin vuonna 1983 täytetystä tynnyristä. Tämän makuprofiili yllätti – raikkaan marjaisa ikäisekseen. Myös sopivan raskaasti vanhaa turvetta, joka ei kihelmöi, mutta tuo kivan petrolisen tunnun. Herkkuahan tämä oli, mutta ei tarvitse pelkää sen päätyvän yli 1000€ hinnalla omaan kaappiin.

Näiden jälkeen maistelu oli taputeltu osaltani. noin 50 hengen ryhmä jäi vielä ruokailemaan viskin innoittamaa illallista, mutta minä matkasin terveiskortin signeerauksen jälkeen Kulosaaren metroasemalle ja kohti kotia. Hieno tilaisuus, hienot viskit, kiitos ja näkemiin. Alla vielä tarkemmat muistiinpanot viskeistä ja illan "oikea" rivi.

1. Laphroaig 32yo *****
2. Laphroaig 18yo ****
3. Laphroaig 15yo ***
4. Laphroaig 12yo **

Laphroaig 12yo Nordic Special Edition 2014, 48%

Tuoksu on kattauksen merellisin ja voimakkaimmin turpeinen. Miedosti hapanta viinisyyttä, jossa suolaista ja leväistä aromia. Lämmintä maltaisuutta.

Maku on voimakasturpeinen, miedosti kuivan hedelmäinen, aavistuksen kuminen ja suolainen. Kihelmöivä suussa. Ennen jälkimakua alkaa makea maltaisuus. Vesi tuo kumisuutta ja saippuaisuutta.

Laphroaig 15yo 200th Anniversary, 43%

Tuoksu reilusti vaniljaisempi ja kylmempi kuin edellisessä. Tammea, vaahterasiirappia, kevyttä turpeisuutta ja puusavua. Maltaisuus on mausteista. Vihreää hedelmäisyyttä.

Maussa turpeisuus on sopivasti 12- ja 18-vuotiaan välimaastossa. Voimaa hieman enemmän kuin 18yo. Hedelmäisempi ja makeampi kuin 12/18. Minttuisuutta ja miedosti mentholisuutta. Raikkaampi Laphroaig.

Laphroaig 18yo, 48% (2015)

Tuoksu vieläkin vaniljaisempi ja jopa sokerisempi kuin 15yo. Vaahtokarkki tulee mieleen. Hieman pistävämpi mausteisuus kuin edellisessä.

Maku rauhallisempi, pehmeämpi ja mineraalisempi. Vaniljaa ja merellistä mineraalisuutta, kuten levää, merikiveä ja jodia. Turpeisuus jo paljon rauhallisempaa kuin 12-vuotiaassa. Sitruksisuutta loppua kohden. Pidän enemmän kuin 12yo

Laphroaig 32yo, 200th Anniversary, 46,6%

Tuoksu makean sherryinen ja kuivahedelmäinen. Nahkaisia piirteitä kevyesti ja sekahedelmäkiisseliä. Turve on enää pieni petrolinen häivähdys. Kiva sellainen. Ripaus mentholia, herukkaa ja mustikkaisuutta.

Maussa tiukka alkuote. Tummemmat oloroso-sherrypiirteet tulee esiin - kuivakakkua, omenapiirakkaa ja mokkanahkaa. Suutuntuma kuivuu reippaasti loppua kohti. Miedosti tummaa suklaata ja mokkaa. Turve on enää raskas muisto. Syvä, mutta ei heti tulisi mieleen 32-vuotias.