Glenfarclas 105 Aged 20 Years, 60%

Hienon ja maukkaan Family Caskin jälkeen teki mieli maistaa lisää Glenfarclasin tuotantoa. Tähän asti tislaamon peruspullotteet eivät ole aiheuttaneet mitenkään erityisiä viboja, mutta muutama niistä on toki ollut ihan hyviä yksilöitä, varasinkin kun hinnat ovat tämän tislaamon kohdalla enemmän kuin kohdallaan.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihan peruspullotteesta, eikä ole kyse myöskään edellisen tapaisesta Family Cask -pullotteesta, vaan maistelussa on hyvin yleisen ja kohtalaisen suositunkin (hinta vaikuttanee suosioon) Glenfarclas 105:n isompi veli, Glenfarclas 105 20yo. Perus 105 CS:n lisäksi löytyy tämä 20-vuotias versio ja lisäksi vielä vanhempaa tislettä hakevalle 40-vuotias versio. Voidaan siis jo puhuakin 105 tuoteperheestä.

105-sarjan nimi juontaa vuodelta 1968, kun George S Grant halusi pullottaa joululahjaksi läheisilleen ja ystävilleen hyvää tynnyrivahvuista viskiä. Tämän viskin alkoholipitoisuus oli 105° Proof, joka on 60% ABV ilmaistuna brittiläiseen tyyliin. Niille jotka ei jaksa googlailla avataan kaavaa: 4/7 * 105 = 60. Tämä 20-vuotinen versio on sarjassa uusin ja sitä julkaistiin rajoitettu 4000 pullon erä.


Glenfarclas 105 Aged 20 Years, 60%

T: Toffeinen ja happaman hedelmäinen. Kuivatut hedelmät tulevat tästä hieman käyneinä/happamina ja mukana on aavistus metallisuutta. Taustalla leijailee vähäisesti nahkaa ja mokkaisia piirteitä. Alkuun myös kumisuutta. Vahvuus tuntuu ja myös alkoholi meinaa pistellä läpi. Edellinen 1988 Family Casks oli paljon miellyttävämpi tuoksultaan. Ikää ei tästä mielestäni kauheasti huomaa ja tuntuu että tuoksu sulkeutuu polttavan voimakkuuden alle. Pitäisi maistella rinnakkain perus 105, jotta huomaisi paremmin ikäeroa.

M: Alkuun suuta kuivattavaa käynyttä hedelmää ja lääkettä. Luumua ja vanhoja punaisia viinirypäleitä. Mukana hieman metallisuutta ja kumia, jotka heikentävät makuelämystä. Jälkimausta löytyy mukavempia elementtejä kuten suklaata ja rusinaa, mutta hyvin sulkeutuneena. Etiketissä oleva 60% myös tuntuu (ja polttelee) hieman liikaakin. Suutuntuma on aika haastava ja tämä suorastaan huutaa vettä. Vesi muuttaa suutuntumaa kermaisammaksi ja muutenkin miellyttävämmäksi. Makumaailma muuttuu aavistuksen nahkaisemmaksi ja käyneet hedelmät ylikypsiksi. Jälkimaussa on hieman marjainen (punaisia) tunnelma.

Hankala viski. Melkein liiankin hankala ja voimakas (huonolla tavalla). Täytyy myöntää, että tämä menee omalla kohdallani "tavallisten" Glenfarclasien joukkoon ja ehkä alemmaksikin. Täten mielestäni ei ole mitään järkeä maksaa tällaisesta kolminkertaista hintaa, kuin mitä esim. perus 21-vuotiaasta. Vedellä viski muuttuu huomattavasti nautittavammaksi, mutta siltikin fiilikset jää mielestäni pettymykseksi.

Glenfarclas The Family Cask 1988, 56,3%, cask# 7033

Viileän, mutta aurinkoisen kevään kupeeseen sopii hyvin sherryinen viski. Kokemusten perusteella, hyvää sherryistä viskiä on tarjolla Glenfarclasilta "perhetynnyreistä". Viimeksi tosin tuli maistettua tästä sarjasta 1996/2011 cask#1306, joka ei ihan niin paljoa miellyttänyt siitä löytyneen sivumaun takia, joka muistutti jotakin leväistä kalaa. Onneksi kuitenkin lähes kaikki muut yksilöt jota Family Cask -julkaisuista olen maistanut ovat olleet hyviä.

Odotukset ehkä jokseenkin korkeammalla kuin yleensä, mutta nöyrin mielein lähdin siis kohti seuraavaa yksilöä kohti, joka on vuodelta 1988. Tämä 80-luvun lopulla tislattu viksi on saanut kypsyä 19-vuoden ajan sherry butt -tynnyrissä, jonka jälkeen se on pullotettu täydessä voimissaan ja sellaisenaan vuonna 2007. Tämä on sarjan ensimmäinen 1988 tislattu, toinen tynnyrinumerolla 821 on julkaistu syksyllä 2013. Väri enteilee kypsää ja herkullisen pehmeää sherryisyyttä ja on haalemapi kuin edelliset maistamani verrokit.

Glenfarclas The Family Cask 1988/2007, 56,3%, cask# 7033

T: Tästä huomaa heti iän tuomaa monimuotoisuutta. Rikas, aromikas ja maltaisan täyteläinen. Sherryn vaikutteita hienostuneesti. Maitokaakaomaisia ja taatelisia sävyjä. Upea. Tuoksu tuo mieleen sherrytynnyrin ja parhaimpien bourbontynnyreiden tuomaa tasapainoista sekoitusta. Tummemman ja suklaisen kuoren alta tulee myös kypsempää hedelmää ja marmeladia (appelsiini ja persikka). Lasissa runsaan ajan kuluttua hienoa maitokahvin ja vaniljan aromeja. Tykkään paljon.

M: Maku on hyvin samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Alkuun silkkistä marmeladin ja maitosuklaan sekoitusta, jonka mukana tulee maltaisuutta, vaniljaisia kuivattuja hedelmiä (taatelia, viikunaa ja rusinaa) ja hennon vahaista hunajaa. Suutuntuma ei ole paksu, mutta ei missään nimessä vetinenkään. Täyteläinen. Syvyyttä löytyy mainiosti. Kermatoffeen ja maitokahvin kerroksia paljastuu ajan myötä. Jälkimaku on pitkä ja täyteläinen.

Tässä viskissä on hyvin kaunis sherrykypsytys. Sherry ei jyrää lainkaan, vaan on alusta loppuun nätisti läsnä. Suutuntuma on sopivan runsas ja syvyyttä löytyy koko matkalta. Kuivakakun mausteisuus miellytti. Hienosti tasapainoinen, ei kumia tai muita huonoja sivumakuja. Hieno viski.

Lammin Sahti, 7,5%

Varaslähtö kesään! Nyt on lasissa Lammilaista tummahkoa, eli Lammin Sahtia. Pienoinen juhlan hetki, sillä jos ei ravintoloihin eksy, niin Sahtia ei noin vain saakaan joka kaupasta. Varsinkaan, jos haluaa jotakin muuta kuin Finlandia Sahtia. Nyt kuitenkin tuli oiva tilaisuus poiketa Kankaanpään mökkireissulta kotiapäin ajellessa sellanien 60km lenkki Lammin kautta ja noukkia pari pulloa herkkua kotiin. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun poikkesin Lammilla päin.

Alunperin tarkoitus oli ostaa sahtia mökille mukaan (paras mökkisanuajuoma), mutta reittivalinta ei oikein suosinut suunnitelmia, joten oli tyytyminen muihin oluisiin. Takasinpäin ajellessa houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi suosivamman reittivalinnan vuoksi ja nyt sen ansiosta tavallinen arkilauantai muuttuukin sahtilauantaiksi. Kohtuudella tietenkin. Viimeksi on lasissa ollut Pyynikin Presidenttisahti (mökilläkin), joka osoittautui erinomaiseksi ja hieman runsaammaksi/rapsakammaksi sahdiksi.

Lammin Sahtia saa ostettua Lammin Alkosta, tosin sitä saa sitten litkiä hieman enemmän, sillä minimikoko tilaukselle on 10 litraa. Hintaa tälle kertyy 15,90 e/l. Pienempinä määrinä vaihtoehdoksi tulee noutaa pullo tai pari Tuuloksesta Sipen saluunasta/Pekan puodista (Kauppakeskus Tuulonen, Tuulosentie 114810 Tuulos). Sieltä tätä perinteistä tummahkoa saa 0,5-3-litran kokoluokissa. Kannattaa toki muistaa, että sahti ei säily kovin kauaa (1-3 viikkoa) ja kesällä kannattaa varata kylmälaukkua mukaan etenkin pidemmälle matkalle.

Lammin Sahti, 7,5%

T: Aaah, alkuun paahteisen kinuskiset ja vaniljaiset aromit tuo mieleen vohvelin. Pidemmällä nuuhkaisulla saa kiinni hiivasta ja kylmemmästä märästä metsäisestä tuoksusta. Sauna... puulla lämmitetty vanha kelohonka-sauna, joka on edellisenä iltana ollut lämmin. Rusinaa ja ruisleipätaikinaa miedon happamana. Nättiä. Tuoksu on sitä mitä hyvältä sahdilta on odotettavissa.

M: Pehmeän sameaa ja makeahkoa. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen ja utuinen. Banaaninen hiiva tulee välittömästi nielaisun jälkeen ja tuo makeutta. Tämän jälkeen avautuu taikinaisuus ja taas tulee mieleen puusauna. Raikasta ja rauhallista jälkimakua, jossa makeat rusinat ja rukiin mausteisuus jää miellyttämään pitkään. Aavistuksen vetisyyttä useamman siemauksen jälkeen.

Hyvää sahtia. Jos tykkää sahdista, niin varmasti tykkää myös Lammin Sahdista. Helppoa ja maukasta juhlajuomaa, tai niin kuin minulle, herkullista saunajuomaa.

BrewDog Jack Hammer IPA, 7,2%

Mökkeillessä on kiva juoda olutta. Useamman oluen joukkoon valikoitui isosti belgioluita, mutta muutama muukin eksyi joukkoon. Ensimmäinen raportti arvioiduista oluista on nyt käsillä ja olueksi valikoitui humalaisempi pora, BrewDog Jack Hammer. Tämä jos joku saattaa nostaa humalakarvat pystyyn, mutta toki odotuksiin kuuluu myös muutakin kuin humalaa. Ilme on varmasti luonnonläheisiä ystäviäkin miellyttävä vihreällä etiketillään.

Oluen katkeruudeksi ilmoitettiin aikoinaa tyyliin 200 IBUa, mutta sittemmin tyydyttiin kertomaan, että humalaa piisaa ja että ihmisen makuaistin katkeruustunnistettavuuskin paukkuu yli. No sehän nähdään kohta. Maltaina on käytetty Extra pale spring blendiä, humalina Centennial ja Columbus sekä kuivahumalina Citra, Amarillo ja Simcoe. Aromia luulisi siis piisaavan. Olut tuli toiseksi vuonna 2012 järjestetyssä BrewDog Prototype Challengessä ollen panimoporukan suosikki. Voiton vei tuolloin Cocoa Psycho.

BrewDog Jack Hammer IPA, 7,2%

T: metsäisen havuinen ja pihkainen humalaisuus. Humalat vahvasti aromissa. Puunkuorta ja puolukkaa taustalla. Rapsakka tuoksu ja hyvä sellainen. 

M: Maussa tulee ensin raikas ja puraiseva humalaisuus, joka on tuoksun kaltainen metsäinen ja mäntyinen. Humala maalaa suuta greippisän suolaiseksi ja pihkaiseksi. Hiilihapot juuri sopivalla puraisulla. Runko tuntuu sopivan syvältä ja suutuntuma toimii. Jälkimaussa perus ipamaista katkeruutta (mäntymäisyyttä ja lehtimetsää) ja mieto suolaisuus. Hyvä kokonaisuus.