Hiljattain (kuukausi sitten) pidetyn kotitastingin teemaksi valikoitui Macallanit. Tarkemmin voisi melkein sanoa, että hieman uudemman tuotannon "mäkeistä" on kyse. Tutussa amatööriporukassa maisteluun valikoitui viisi Macallania ja mukaan otettiin yksi sherry, josta välillä pystyi nuuhkimaan hieman sherry-referenssituoksuja. Macallanhan melko tunnettu juuri sherryisistä viskeistään, vaikka nykyäään sherryviskien kuninkuus onkin hieman järkkynyt huonompien ja laaduttomampien pullotteiden myötä.
Ilta aloitettiin maistamalla muutamaa olutta. Ensimmäinen näistä oli Helsinki Beer Festivalin voittajaolut, Saimaan Django & Steven Pale Ale. Olut on saanu nimensä belgialaisen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardtin mukaan. Olut oli kohtalaisen humalainen, jossa humala tuntui hyvin sitruksiselta ja suolaiselta. Greippiset sävyt villitsi ja teki mausta melko kuivan. Ei tehnyt suurta vaikutusta. Toinen nautituista oluista oli Karjala Maltti, 5,8% versio. Melkein huonompi kuin maitokaupan versio. Ainakin muistikuvien perusteella. Noh, ehkä tämä olisi pitänyt maistella ennen Djangoa.
Välissä huuhdeltiin suuta reippaammin vedellä, jonka jälkeen päästiin illan kattauksen kimppuun. Macallan-suoraksi oli tarjolla lähinnä mitä keneltäkin kaapista löytyi, vaikka alun perin oli ideana maistella Gold, Amber, Sienna ja Ruby. Näistä mukaan selvisi vain Sienna ja Ruby.
Nämä kaksi kuuluvat uuteen 1824-sarjaan, jossa kaikki viskit ovat ikämerkitsemättömiä ja niiden nimi kuvaa viskin värimaailmaa (eri sherrytynnyrivariaatioita käytetty). Sienna on kypsytetty ensikertaa täytetyissä amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa tammitynnyreissä, kun taas Ruby on kypsytetty first fill european oak -tynnyreissä. Hyvä huomata, että 1824 series on eri sarja kuin 1824 collection.
Myös collection-sarjasta pääsi tähän maisteluun mukaan yksi viski, Macallan Select Oak. Tämä on sarjan halvin pullote, ikämerkinnätön, kylmäsuodatettu, litranen leka ja 40% vahvuuteen pullotettu. Melko entry leveliä. Tämä 1824 collection -sarja on suunnattu travel retail -markkinoille.
Neljäntenä viskinä löytyi 12-vuotias Macallan, joka kuuluu Sherry Oak -sarjaan. Tämän sarjan kaikki viskit ovat ikämerkittyjä ja kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä. Tämän sarjan on sanottu kuvaavan vielä jonkin verran vanhempaa Macallanin tyyliä.
Viimeinen esittelyssä on yksityisen pullottajan, Murray McDavidin tuotantoa. Tämä mäkki on aluksi kypsytetty bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se on saanut Château Latour viimeistelyn. Château Latour on ranskalainen punaviini Bourdeauxin viinialueelta.
Ilta aloitettiin maistamalla muutamaa olutta. Ensimmäinen näistä oli Helsinki Beer Festivalin voittajaolut, Saimaan Django & Steven Pale Ale. Olut on saanu nimensä belgialaisen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardtin mukaan. Olut oli kohtalaisen humalainen, jossa humala tuntui hyvin sitruksiselta ja suolaiselta. Greippiset sävyt villitsi ja teki mausta melko kuivan. Ei tehnyt suurta vaikutusta. Toinen nautituista oluista oli Karjala Maltti, 5,8% versio. Melkein huonompi kuin maitokaupan versio. Ainakin muistikuvien perusteella. Noh, ehkä tämä olisi pitänyt maistella ennen Djangoa.
Välissä huuhdeltiin suuta reippaammin vedellä, jonka jälkeen päästiin illan kattauksen kimppuun. Macallan-suoraksi oli tarjolla lähinnä mitä keneltäkin kaapista löytyi, vaikka alun perin oli ideana maistella Gold, Amber, Sienna ja Ruby. Näistä mukaan selvisi vain Sienna ja Ruby.
Nämä kaksi kuuluvat uuteen 1824-sarjaan, jossa kaikki viskit ovat ikämerkitsemättömiä ja niiden nimi kuvaa viskin värimaailmaa (eri sherrytynnyrivariaatioita käytetty). Sienna on kypsytetty ensikertaa täytetyissä amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa tammitynnyreissä, kun taas Ruby on kypsytetty first fill european oak -tynnyreissä. Hyvä huomata, että 1824 series on eri sarja kuin 1824 collection.
Myös collection-sarjasta pääsi tähän maisteluun mukaan yksi viski, Macallan Select Oak. Tämä on sarjan halvin pullote, ikämerkinnätön, kylmäsuodatettu, litranen leka ja 40% vahvuuteen pullotettu. Melko entry leveliä. Tämä 1824 collection -sarja on suunnattu travel retail -markkinoille.
Neljäntenä viskinä löytyi 12-vuotias Macallan, joka kuuluu Sherry Oak -sarjaan. Tämän sarjan kaikki viskit ovat ikämerkittyjä ja kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä. Tämän sarjan on sanottu kuvaavan vielä jonkin verran vanhempaa Macallanin tyyliä.
Viimeinen esittelyssä on yksityisen pullottajan, Murray McDavidin tuotantoa. Tämä mäkki on aluksi kypsytetty bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se on saanut Château Latour viimeistelyn. Château Latour on ranskalainen punaviini Bourdeauxin viinialueelta.
 |
| Maistelujärjestys, taaimmaisena Select Oak |
The Macallan Select Oak, 40%
T: Tyypillinen nykysherryisen viskin tuoksu (laimeana). Kumia ja lievästi rikkiä seassa. Rungoltaan kevyt ja maltainen. Kuivahko. Ei kyllä säväytä.
M: Maku on aika kevyt ja hieman vetinenkin. Vetisyydestä huolimatta tässä on sellainen terävä suutuntuma. Nuorta todennäköisesti. Jälkimaku antaa paremman kuvan kuin muu kokonaisuus, mutta ei tästä ole juuri mihinkään ole.
The Macallan 12yo 1997 Château Latour Cask, 46% (Murray McDavid)
T: Vaahtokarkkista makeutta ja makeaa viinisyyttä (ei kuitenkaan sherryistä). Lievä hapan punainen rypäleisyys. Jokseenkin teennäinen ja ei oikein tasapainossa.
M: Alku kihelmöi ja on ohuen terävä. Ei kuitenkaan vetinen. Keskivaiheilla on melko hiljaista ja vasta loppua kohden tulee maltaisa ja pähkinäistä makua. Makeahko alusta loppuun. Parempi kuin edellinen, muttei innosta.
The Macallan 12yo Sherry Oak, 40%
T: Tuoksussa lämmintä makeaa sherryisyyttä. Pehmeä ja maltillinen. Kuitenkin aika runsas. Kermainen ja miedon kanelipullainen. Hyvää laadukkaampaa sherryisyyttä. Mukava tuoksu.
M: Maku on hyvin rauhallinen ja pehmeä. Hunajaista makeaa sherryisyyttä ja kevyttä paahtoa. Kuivia hedelmiä ja pähkinää. Laadukkaan oloinen. Reilusti parempi kuin edelliset. Jälkimaku kuivaa hitusen ja kestää keskipitkään.
The Macallan Sienna, 43%
T: Aavistukse samankaltaista tuoksua kuin 12yo sherry oakissa, mutta tässä sherry ei ole niin laadukkaan tuntuinen ja seassa on nykysherryn tyyliä. Jotakin lääkemäisen yrttisää tuoksua seassa. Pistävänpää ja kirpeämpää.
M: Maku on hyökkäävämpi ja terävämpi. Sherryisyys on pistävämpää ja metallisempaa. Kuivia hedelmiä ja suklaata. Jälkimaku häviää melko pian tehden aika lyhyen tästä.
The Macallan Ruby, 43%
T: Selkeästi jo hieman vanhemman sherryviskin aromia. Vahaista ja suklaista aromia. Mokkaa ja nahkaisuutta. Ei lainkaan kumia tai rikkiä. Eli tämä on jo lähempänä minun "sherrynystyröitä". Tässäkin hieman yrttiä (mentholia tai minttua).
M: Alku tulee keskinkertaisella voimalla, joka tuo tullessaan kevyen hapanta rypäleisyyttä. Sherry on alussa viinimäisempää ja muuttuu loppua kohden pehmeämmäksi ja mausteisemmaksi. Jälkimaku on pitkä ja leveä. Syvyyttä on ihan kohtalaisesti. Ehdottomasti paras, mutta onhan tällä jo hintaakin.
Maistelun jälkeen nautiskeltiin vielä octoberfest-tyylinen makkara-ateria, johon kuului olutmakkaraa, bratwurstia ja savukatajamakkaraa. Lisukkeena suolakurkkuja, hapankaalia ja patonkia. Hyväähän ne oli. Jälkiruoka oli hieman vitsikkäämpi, nimittäin paremman juuston puutteessa oli tyytyminen arkijuustoon, joka nautittiin 30-vuotiaan sherryn kera. Melko häpäistys sherrylle......
Tämän illan suosikkijärjestys oli oheinen:
1. Macallan Ruby, 43%
2. Macallan 12yo Sherry Oak, 40%
3. Macallan Sienna, 43%
4. Macallan 12yo 1997 Château Latour Cask, 46% (Murray McDavid)
1. Macallan Ruby, 43%
2. Macallan 12yo Sherry Oak, 40%
3. Macallan Sienna, 43%
4. Macallan 12yo 1997 Château Latour Cask, 46% (Murray McDavid)
5. Macallan Select Oak
 |
| Octoberfest "menu" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti