Se on sitten ensimmäinen SMWS:n (Suomen Mallaswiskyseuran) tasting takana. Sori, mutta en kehtaa linkittää kotisivuja ;). Noh, kotisivut on ilmeisesti saamassa uutta ilmettä piakkoin. Tasting järjestettiin Helsingissä Suomen Yrittäjänaisten kokoustilassa. Tiloista sen verran, että ajoivat asiansa, ei mitenkään erityiset, muttei juuri moitettavaakaan. Hieman tuli mieleen menneet kouluajat ja luokkahuoneet.
Ardbeg-päivän kunniaksi pöytään oli katettu seitsemän eri Ardbegia, joista muutamat on jo kohtuu arvokkaitakin. Tastingissä päästiin vertaamaan vanhempaa tuotantoa ihan nykypäivän tuotantoon, kun kattauksessa olevat Tenit ja Uigeadailit asettuivat rinnakkain. Kyllä, 2000 luvun alkupuolen kymppi vastaan nykykymppi ja ensimmäinen Uigeadail versus uusin Uigeadail (L14). Aiemmin en näistä kumpaakaan ole maistanut, joten mielenkiinto oli kova. Kaiken lisäksi nämä oli kattauksessa nimetty 10yo X / Y ja Uigeadail X / Y, joten spekulointi jätettiin maistajien armoille, kumpi on kumpaa.
Näiden neljän lisäksi kattaukseen kuului Airigh Nam Beist (tutummin "biisti"), 1990 Cask Strenght ja 25yo Lord Of The Isles. Ai niin, näiden Arttujen lisäksi oli myös Altian Dry Vodkaa! Ja sitä oli tarjolla reilusti. Noh, tarkoitus ei toki ollu juottaa maisteluporukkaa känniin, vaan tällä suositeltiin maun neutraloimista muutamien maistojen jälkeen. Fenolit ei kovin hyvin veteen liukene, joten tähän tarkoitukseen oli annettu paremmin asian ajavaa etanolia. On tutkitusti todettu, että fenolit liukenee paremmin etanoliin kuin veteen.
Alkuun maistetuista kympeistä vanhempi pullote ilmestyi Glenmorangien tislaamon oston jälkeen 2000-luvun alussa. On sanottu, että tällöin tislaamo käytti huomattavasti vanhempaa tuotantoa 10yo viskiinsä, kuin mitä siinä käytetään nykyään. Itseasiassa tänäpäivänä on melko varmaa, että 10yo on aika lailla juurikin sitä itseään, eli kymmenvuotiasta viskiä. Glenmorangien aikainen nykyinen TEN julkaistiin ensikertaa vuonna 2008, eli 10yo viski, joka oli tislattu ja kypsytetty uuden omistajan aikana. Kymppien jälkeen siirryttiin Airigh Nam Beistiin. Tämä pullote julkaistiin vuonna 2006 (MWY2014 mukaan). Samana vuonna tislaamon manageri Stuart Thomson jätti Ardbegin 9 vuoden jälkeen. Bill Lumsdenin mukaan kyseisessä pullotteessa on käytetty suurelta osin first-fill ex-bourbontynnyreitä.
Biistin jälkeen siirryttiin kattauksen iäkkäimpään tisleeseen, eli 25yo Lord Of The Isles -pullotteeseen. Vuonna 2001 julkaistu pullote sisälsi ison osan komponenteistaan 1970-luvun puolivälissä tislattua tislettä. Viskin arkun tyyliseen pakkaukseenkin on kiinnitetty erityistä huolellisuutta ja se sisälsi jonkinmoisen paperikääreen sisällään (jota en sen tarkemmin tutkinut). Loordin jälkeen oli vuorossa 1990 Cask Strenght, joka on pullotettu Japanin markkinoille. Osa näistä pulloista päätyi tislaamolle myyntiin. Pulloerä oli 1740 kpl. Lopulta viimeisiksi jätettiin molemmat Uigeadailit. Ensimmäinen Uigeadail julkaistiin 2003, jossa niinikään oli käytetty vanhempaa tislettä, jopa yli 20-vuotista sherrytynnyreissä kypsytettyä tislettä. Alkujaan tynnyrijakauma oli 35-45% sherrytynnyreitä ja loput ex-bourbontynnyreitä. Tänäpäivänä tisleiden iästä ja tynnyrijakaumasta ei olla kerrottu tarkkaan, mutta on väitetty, että edelleen jakauma olisi samaa luokkaa.
Kaikki nämä maistellut Ardbegit ovat kylmäsuodatamattomia ja ilman väriaineita. Jännä sinänsä, että uusin Ardbeg, Aurverdes, on ilman NCF-merkintää. Kuitenkin tislaamo on kertonut, että myös kyseinen viski on kylmäsuodattamaton. Miksi merkintä on jätetty pois? No se on toinen tarina. Alla omat nootit miltä viskit maistuivat omalla kohdallani ja lopuksi taas pienimuotoinen ranking, mikä maistui parhaalta. Ja tosiaan 10yo:t ja Uigeadailit maisteltiin puolisokkona. Tällä kertaa oma veikkaus kuitenkin meni kohdilleen, kun minusta oli hyvin vahvasti huomattavissa kumpi tisleistä oli vanhempaa satoa (vaikken kumpaakaan ollut maistanut).
Ardbeg-päivän kunniaksi pöytään oli katettu seitsemän eri Ardbegia, joista muutamat on jo kohtuu arvokkaitakin. Tastingissä päästiin vertaamaan vanhempaa tuotantoa ihan nykypäivän tuotantoon, kun kattauksessa olevat Tenit ja Uigeadailit asettuivat rinnakkain. Kyllä, 2000 luvun alkupuolen kymppi vastaan nykykymppi ja ensimmäinen Uigeadail versus uusin Uigeadail (L14). Aiemmin en näistä kumpaakaan ole maistanut, joten mielenkiinto oli kova. Kaiken lisäksi nämä oli kattauksessa nimetty 10yo X / Y ja Uigeadail X / Y, joten spekulointi jätettiin maistajien armoille, kumpi on kumpaa.
Näiden neljän lisäksi kattaukseen kuului Airigh Nam Beist (tutummin "biisti"), 1990 Cask Strenght ja 25yo Lord Of The Isles. Ai niin, näiden Arttujen lisäksi oli myös Altian Dry Vodkaa! Ja sitä oli tarjolla reilusti. Noh, tarkoitus ei toki ollu juottaa maisteluporukkaa känniin, vaan tällä suositeltiin maun neutraloimista muutamien maistojen jälkeen. Fenolit ei kovin hyvin veteen liukene, joten tähän tarkoitukseen oli annettu paremmin asian ajavaa etanolia. On tutkitusti todettu, että fenolit liukenee paremmin etanoliin kuin veteen.
Alkuun maistetuista kympeistä vanhempi pullote ilmestyi Glenmorangien tislaamon oston jälkeen 2000-luvun alussa. On sanottu, että tällöin tislaamo käytti huomattavasti vanhempaa tuotantoa 10yo viskiinsä, kuin mitä siinä käytetään nykyään. Itseasiassa tänäpäivänä on melko varmaa, että 10yo on aika lailla juurikin sitä itseään, eli kymmenvuotiasta viskiä. Glenmorangien aikainen nykyinen TEN julkaistiin ensikertaa vuonna 2008, eli 10yo viski, joka oli tislattu ja kypsytetty uuden omistajan aikana. Kymppien jälkeen siirryttiin Airigh Nam Beistiin. Tämä pullote julkaistiin vuonna 2006 (MWY2014 mukaan). Samana vuonna tislaamon manageri Stuart Thomson jätti Ardbegin 9 vuoden jälkeen. Bill Lumsdenin mukaan kyseisessä pullotteessa on käytetty suurelta osin first-fill ex-bourbontynnyreitä.
Biistin jälkeen siirryttiin kattauksen iäkkäimpään tisleeseen, eli 25yo Lord Of The Isles -pullotteeseen. Vuonna 2001 julkaistu pullote sisälsi ison osan komponenteistaan 1970-luvun puolivälissä tislattua tislettä. Viskin arkun tyyliseen pakkaukseenkin on kiinnitetty erityistä huolellisuutta ja se sisälsi jonkinmoisen paperikääreen sisällään (jota en sen tarkemmin tutkinut). Loordin jälkeen oli vuorossa 1990 Cask Strenght, joka on pullotettu Japanin markkinoille. Osa näistä pulloista päätyi tislaamolle myyntiin. Pulloerä oli 1740 kpl. Lopulta viimeisiksi jätettiin molemmat Uigeadailit. Ensimmäinen Uigeadail julkaistiin 2003, jossa niinikään oli käytetty vanhempaa tislettä, jopa yli 20-vuotista sherrytynnyreissä kypsytettyä tislettä. Alkujaan tynnyrijakauma oli 35-45% sherrytynnyreitä ja loput ex-bourbontynnyreitä. Tänäpäivänä tisleiden iästä ja tynnyrijakaumasta ei olla kerrottu tarkkaan, mutta on väitetty, että edelleen jakauma olisi samaa luokkaa.
Kaikki nämä maistellut Ardbegit ovat kylmäsuodatamattomia ja ilman väriaineita. Jännä sinänsä, että uusin Ardbeg, Aurverdes, on ilman NCF-merkintää. Kuitenkin tislaamo on kertonut, että myös kyseinen viski on kylmäsuodattamaton. Miksi merkintä on jätetty pois? No se on toinen tarina. Alla omat nootit miltä viskit maistuivat omalla kohdallani ja lopuksi taas pienimuotoinen ranking, mikä maistui parhaalta. Ja tosiaan 10yo:t ja Uigeadailit maisteltiin puolisokkona. Tällä kertaa oma veikkaus kuitenkin meni kohdilleen, kun minusta oli hyvin vahvasti huomattavissa kumpi tisleistä oli vanhempaa satoa (vaikken kumpaakaan ollut maistanut).
Ardbeg 10yo, 46%, 2000-luvun alun pullote
T: Vanhan vahainen ja viinimarjainen. Eukalyptustä ja teetä yrttisyyden muodossa. Tuttua vaniljaista kuivaa puhdasta savua. Hieman lihaista.
M: Happamuutta tulee savun seassa. Melko rauhallinen fenolisuus. Jälkimaussa mentholia ja viinimarjapensaan lehtiä. Pitkä.
Ardbeg 10yo, 46%, nykyhetken pullote
T: Selkeä ero. Kellarimaisuus ja vanha vahaisuus puuttuu. Samoin mustaviinimarjat. Tämä on savuisempi (vanha kuiva lihainen puusavu) ja vaniljaisempi. Tutumpi minulle. Tosin vanempi kymmpi on kyllä parempi tuoksutaan.
M: Lämmintä ja lihaisaa savua. Puhdas ja melko simppeli. Savun seassa hieman lakritsia ja makeaa vaniljaa. Tutun makuinen. Veikkaan että nykykymppi.
Ardbeg Airigh Nam Beist 1990 vintage, 46% (2006 pullote)
T: Tummansävyinen ja hieman nahkainenkin. Kenkälankin ja vahan vahan sekoitus tuoksuu hyvältä. Turvesavuisuus on hyvin läsnä, mutta vain taustalla hieman ujona. Hyvä tuoksu.
M: Turpeisuus ja savuisuus vahvaa ja karamellistä. Puuntutua. Maanläheistä makeaa yrttisyyttä ja lakritsia. Pitkä jälkimaku. Ihan hyvää, muttei räjäytä tajua. Vanha Uige ja vanha kymppi olivat parempaa.
Ardbeg "Lord of the Isles" 25yo, 46%, (2001)
T: Nyt on erilaista taas. Hunajavaha kynttilää, viinimarjalehtiä (herukkaa) ja yrttiä. Taas miellyttävän erilainen. Turve on ujona taustalla. Vanhan tynnyrin tuoksun tuntee. Vanhan ajan yskänlääkettä. Hieno tuoksu.
M: Täyteläinen suutuntuma. Pehmeä ja jopa silkkinen. Paahtunutta maltaisuutta. Sherryisyys ja savuisuus kivasti tasapainossa. Jälkimaku on muuten hieno. Hienoa mokkaisuutta ja suklaisuutta.
Ardbeg 1990 Cask Strength, 55%
T: Pölyistä ja jopa hieman homeista tuntua (kellari). Vihreää vanhaa teetä ja herukkaa. Erilainen hyvällä tavalla. Raakaa hedelmäisyyttä (omenaa ja päärynää). Vihreää ruohoisuutta. Ei hassumpi.
M: Voimakas turpeisuus yllättää. Räväkkä ja tulinen. Tuoksun perusteella odotti jotakin muuta. Hieman vanhemman kympin ja uuden kympin välimuotoa, mutta tujumpaa ja ruohoisempaa. Myös lakritsia ja eucalyptusta on enemmän.
Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2003
T: Samanlainen kellarinen vahaisuus kuin vanhemmassa kumpissä. Mentholia ja kenkälankkia. Vanhaa sherrytynnyriä. Onpa hyvä. Hieman toffeeta ja kahvia tuo lämmintä maanläheisyyttä. Hieno tuoksu.
M: Alku voimakkaampi kuin kympeissä. Kuivattaa suuta melkolailla enemmän. Kuivaa sherryä joka tuo syvää tuntua. Nahkeaa nahkaisuutta ja karamellisoituja rypäleitä. Turvetta löytyy ja se on hienosti tasapainossa sherryn kanssa. Upea tasapaino.
Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2014
T: Toffeista ja karamellista sherryisyyttä on heti havaittavissa. Makeita kypsiä rypäleitä ja uunipäärynää. Myös hieman tunkkaista mentholia.
M: Voimakkaamman savuinen kuin edellinen, sen huomaa heti. Punaista marjaisuutta ja toffeeta. Hieman hunajavahaa. Myös kuivattava. Edellinen (vanhempi) oli parempi.
 |
| Vasemmalla 2003, Oikealla 2014 |
Täytyy myöntää, että nuo vanhemmat Ardbegit oli kyllä selkeästi omasta mielestäni parempia. Etenkin 2003 Uigeadail teki syvän vaikutuksen. Hieman samaa tuntua tuli viimeksi Highland Parkin 40yo tisleestä, jossa sherryisyys oli huumaavan hyvää.
Suosikkilista tällä kertaa olisi seuraavanlainen:
1. Ardbeg "Lord of the Isles" 25yo, 46%, (2001)
2. Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2003
3. Ardbeg 10yo, 46%, 2000-luvun alun pullote
4. Ardbeg Airigh Nam Beist
5. Ardbeg 1990 Cask Strength, 55%
6. Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2014
7. Ardbeg 10yo, 46%, 2013
Tastingin jälkeen tuli piipahdettua parille oluelle ja juteltua kaiken maailman höpötyksiä Viskisiepon kanssa. Olutlinja oli tällä kertaa IPA-tyylistä ja seuraavanlainen olut valikoitui maisteltavaksi (ei tosin kovin tarkkaa touhua).
Beer Hunters Mufloni Mandarina IPA (Hanasta)
Beer Hunters Mufloni Mandarina IPA (Hanasta)
Makean hedelmäinen ja runsas tuoksu. Maku on samoilla linjoilla, oikein hedelmäinen ja raikas. Happaman mausteinenkin. Suutuntuma sopivan tuhti ja hieman siirappinen. Tykkäsin paljon.
Toinen olut oli BrewDogin "IPA is dead" -sarjaan kuuluva, mutta tästä en enään mitään erityisiä nootteja kirjannut kun alkoi noita juomia olla jo alla muutama.
Toinen olut oli BrewDogin "IPA is dead" -sarjaan kuuluva, mutta tästä en enään mitään erityisiä nootteja kirjannut kun alkoi noita juomia olla jo alla muutama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti