Smokehead Extra Rare & 18yo Extra Black

Turvelinjalla jatketaan. Maistelussa on nyt vuorossa hiljattain ostamani ikämerkitty Smokehead. Muutaman kerran aiemmmin olen näitä Ian Macleodin pullotteita maistellut eivätkä ne tosin ole mitään herkkuja olleet. Tämä tuli kuitenkin hommattua, kun hinta oli kohdillaan tarjouksessa. Ja tulihan tämänkin mukana hieno kotelo... ;)

Smokehead on yksityisen pullottajan Ian MacLeod Distillers ltd. käsialaa ja tietääkseni tästä löytyy ainakin kolme versiota. Nyt maistossa on peruspullotteista Extra Rare, joka on ikämerkitsemätön travel retail -tuote ja 40% ABV pullotettu single malt. Internetistä löytyy paljon väitteitä, että tämä olisi Ardbegiä, mutta faktaa tästä ei ole. Ehkä tässä jotain samaa on, mutta...

Toinen pullote maistossa on 18-vuotias premium versio, Extra Black, joka on pullotettu hieman vahvemmilla prosenteilla, 46% ABV ja kuten nimessä mainitaan, se on ikämerkitty.  Alkuperäinen Smokehead ilmestyi 2006 liepeillä, kun taas tämä erikoisempi 6000 pullon erä 18-vuotiasta ilmantui muutama vuosi jälkeenpäin.

Smokehead Extra Rare, 40%

T: Voimakas lämmin ja lihaisa savuisuus (grilli) iskee heti alkuunsa nenään. Voimakkaan savuisuuden seassa on sitruksisia hedelmiä (lime, sitruuna ja greippi) ja hieman kirpeää omenaisuuttakin. Melko tasapainoinen ollessa rauhallinen, mutta voimakas samaan aikaan. Tuoksussa on myös suolaisuutta ja mineraalisuutta. Sanoisin myös tätä puhtaaksi tuoksuksi likaisen sijaan. Ihan miellyttävä (jos mineraalisesta savusta tykkää).

M: Hyvin nopeasti huomaa vetisen rungon. Vaikka viskissä on pientä kihelmöivää voimaa, niin runko on auttamatta ohut ja vetinen. Miedon pistelevää ja sitruksista savua, sekä mineraalisen suolaista. Mineraalisuus tuo mieleen hiilihapotetun veden, joka on jo kulahtanut seistessään niin pitkään. Ja vielä lämmintä sellaista. On kyllä yksinkertainen. Sitruunaa, savua ja suolaa.... ja vettä.

Smokehead 18yo Extra Black, 46%

T: Selkeästi erilainen kuin edellinen. Tässä savuisuus ei iske aivan niin raa'asti, vaan on paljon mausteisempi ja tummemman sävyinen (sherry?). Jos edellinen oli ns. makkarasavuinen, niin tämä on hieman maanläheisempää ja sherryisempää savua. Sitrukset ovat nyt rauhassa alla ja päälle on tullut kypsempää hedelmäisyyttä luumujen, kypsien banaanien ja persimonin merkeissä. Mineraalisuutta on edelleen hyvin läsnä, samoin hunajavahaa. Kokonaisuudessaan syvempi ja kypsempi. Selkeästi parempi.

M: Samankaltaista suolaista sitruunaa kuin edellisessä. Tosin tässä tulee jo hieman muutakin. Vaniljaista tammisuutta ja savua. Savuisuus on turpeisempaa, hedelmäisempää ja maanläheisempää. Myös hunajavahaa on mukana. Sherrykypsytystä tulee myös selvästi maun mukana. Tasapainossa on punaisen sävyistä marjaa (karpalo ja punaviinimarja), sekä kypsää hedelmää (banaani ja luumu). Jälkimaussa kuivattaa suuta ja mineraalisuus jää tuntumaan selvästi. Paljon parempi kuin edellinen, muttei fanfaarit soi tässäkään.

Eipä ole vähään aikaan tullut vastaan noin yksinkertaista ja vetistä savuista viskiä, kuin tämä Extra Rare oli. Yksinkertaisesti liian ohut suutuntuma ja todella yksinkertainen. 18yo oli jo toista luokkaa, mutta hieman jäi pettymykseksi sekin esitys. Jotenkin liian helppo loppujen lopuksi. Syvyyttä oli jo huomattavasti enemmän, muttei juhlaan asti. Laittaisin tämän 18-vuotiaan ihan hyväksi käyttöviskiksi helppouden vuoksikin, mutta tuo perus Extra Rare menisi kyllä jonneki muuhun käyttöön (erilaisiin testeihin?).

18-vuotias kesäisessä Suomessa