Nøgne Ø Tindved, 7%

Kukasta kukkaan ja marjasta marjaan. Suositun Päivi oluen jälkeen on hyvä pysyä aiheessa ja kokeilla norjalainen tyrnimarjaolut. Jos Päivi oli humalapäille suunnattu DIPA, johonka tyrnimarjat toivat enemmän tai vähemmän twistiä, niin on tämä otsikon olut ehkä enemmän suunnattu lambicin tai sour-alen ystäville. Nyt ei markkinointia tosin ole samalla tavalla mukana, ei lehdistöä, ei "tuttu tv:stä -kasvoa", mutta kyllähän tämän valmistaja (vahva tuotemerkki) takaa jo tarpeeksi kuriositeettiä kokeilunhaluisille. Tietty hinta (jolla itsekin tämän ostin) on tässä tapauksessa hieman jarruttava tekijä.

Tämä söpöön 0,25l pulloon pakattu olut tarjoaa siis alea, jossa on käytetty tyrnimarjoista puristettua mehua. Kuulostaa happamalta minun makuun. Kiinnostaisi tietää, minkä verran tuota mehua läträtään reseptiin. Mehun lisäksi tässä on käytetty ohramaltaiden lisäksi vehnää. Tai kuten valmistaja sen sivuillaan ilmoittaa, raakaa vehnää. Olut on suodattamaton ja pastöroimaton, joka sopii mielestäni mainiosti tämänkaltaisille oluille.

Nøgne Ø Tindved, 7%

T: Happaman vanhan siiderimäistä omenaa. Tulee mieleen ranskalainen maalaissiideri. Happamuuden seassa on ripaus mausteisuutta ja mallasta. Vanhan puun ja kuohkean maltaan vivahteita. Tyrnin voi hyvin aistia happamana mehuisuutena.

M: Oho. Maussa happamuus ei näyttelekään niin isoa roolia kuin tuoksussa. Se tulee selkeästi esiin alussa, mutta melko pian antaa tilaa maltaille ja vehnälle. Alusta asti on mukana myös makeutta ja happamuutta taittavaa mietoa humalaa. Suutuntuma on alussa raikkaan kaltainen ja miedon makeuden jälkeen kuivahtaa. Ei lambicin pirteyttä. Keskivaiheilla tulee käännekohta, jossa mieto katkeruus muuttaa suutuntuman enemmän kuivaksi. Etenkin jälkimaku kuivuu kasaan.

Itse jään kaipaamaan kuivan kitkerän ja happamuuden sekaan enemmän raikasta hedelmää ja makeutta. Alku on melko jokseenkin kiva, mutta hieman jää kuivaksi ja suolaisen sitruksiseksi jälkimaku (ja flätiksi). Jälkimaussa löytyy kuitenkin kiva villihiivavivahde.