Single Barrel -viskiä kolminkerroin

Näitä kaikkia maisteltuja bourboneita / Tennessee-viskejeä yhdistää amerikkalaisuutensa lisäksi yksi toinenkin asia - kaikki ovat yhden tynnyrin tuotoksia. Tällä haetaan hieman premiumtyyppistä viimeistelyä tuotteelle ja samalla annetaan mahdollisuus maistajille ainutlaatuiseen kokemukseen. Noh, kuullostaa ehkä liiankin mahtavalta, mutta lähinnä tarkoitan sitä, että jokainen pullote on hieman erilainen. Siinä mielessä nämä SC:t ovat mielenkiintoisempia, sillä niiden tekemiseen on kiinnitetty hitusen enemmän huomiota. Tynnyrit on usein valikoitu hieman tarkemmin, tuote maistellaan ennen pullotusta ja sen on oltava (ainakin mielikuvissa) hieman keskivertoa parempaa ja monesti nämä saavat pitää hiukan korkeamman alkoholipitoisuuden, joka monesti takaa intensiivisemmän makuprofiilin.

Itselläni ainakin single caskin maininta bourbonissa herättää heti enemmän mielenkiintoa tuotteeseen. Olen varmaan maistellutkin enemmän single caskeja bourboneiden saralla kuin peruslinjastojen tuotteita. Moni kaveri on sanonut esimerkiksi tässäkin maistelluista JD single barrelista, että se on samaa kuraa kuin perus Jack, mutta itse olen kyllä eri mieltä. Jotenkin löydän siitä enemmän kuin peruspullotteesta. Pullokin on hienompi :).

Tämä Jack on tästä kolmikosta itselleni tutuin yhden tynnyrin tuotos, mutta kahta muuta en ole kovin montaa kertaa aiemmin maistellut. Kaapista on löytynyt (ja tyhjentynyt) Jack Daniels Single Barrel Select, joka on siis muutoin ymmärtääkseni sama tuote kuin tämä Silver Select, mutta hopeiseen versioon ABV on jätetty viisi %-yksikköä korkeammaksi.

Jack Daniel's Single Barrel Silver Select, 50%

T: Pistävähköä ja makeaa maissia, jonka mukana siirappista paahtoa. Alkoholi pistelee hieman läpi, muttei tuo viinamaisia tuoksahduksia mukanaan, vaan tuoksun pääpointti on makeassa mausteisessa maississa. Varovasti tuoksuteltuna tuoksu on hyvin miellyttävä. Sitruksista hedelmäisyyttä on havaittavissa mausteiden keskeltä. Tyypillinen, mutta keskivertoa vahvempi bourbon (Tennessee) -tuoksu.

M: Voimakas ja kihelmöivä mausteisuus tulee välittömäösti esille, jonka mukana makeaa maissia. Tuoksustakin tuttu pistävyys on mukana, mutta on melkein miellyttävän pippurinen. Alun ja keskivaiheen voiman jälkeen homma alkaa laantua melko nopeasti ja lopussa makuelämys katoaa vähän liiankin nopeaan. Häivähdys paahteista makeaa puuta ja mietoa mausteisuutta jää jäljelle. Mielestäni silti ihan kelpo esitys ja terävämmät voltit tekee tästä toimivaa. Hieman jäin kaipaamaan pitempää ja voimakkaampaa jälkimakua.

Blantons Single Barrel, barrel #8 bottled 2012, 46,5%

T: Miedon hapanta ja makeaa maissia. Hieman hedelmäkaramellia. Pehmeän mausteinen. Melko perinteinen pienellä hedelmäkaramelli twistillä.

M: Maku mausteisen ytimekäs. Kanelia, inkivääriä ja makeaa tammisuutta. Jälkimaku pitkä ja mausteinen. Jokin karkkinen sivumaku häiritsi ajoittain, mutta muutoin ihan ok.

Four Roses Single Barrel 100 Proof, barrel #34-1E, 50%

T: Mausteinen ja vahvan maissinen. Mausteisuus on miellyttävää tuoden vaniljaa, kookosta ja anista. Anis muistuttaa hieman lääkemäisyydestä. Hedelmäisyyttä tulee uuniomenan ja kirpeän päärynän muodossa. Hyvä tuoksu. 

M: Pehmeämpi kuin mitä tuoksu antaa odottaa. Täyteläinen ja maltillisen mausteinen. Miedon hapanta mäskiä, anista, punaista marjaa (puolukka/karpalo) ja sitruksista potkua. Jälkimaku mausteinen ja kohtalaisen pitkä. Hyvä perusbourboniksi.

Näistä kolmesta oma valintani olisi Four Roses Single Barrel 100 proof. Mausteisuus oli miellyttävällä tasolla ja kokonaisuus tasapainossa. Hyvänä kakkosena toimisi Jack Daniels, sillä Blantonsin karkkisuus häiritsi jokseenkin ja tuli mieleen, että voisiko tuohon jopa kyllästyä muutamien dramien jälkeen?