Edellisessä Kilchomania käsitelleessä julkaisussa tarkasteltiin valikoiman eri tuotteita ja peruspullotteita, joiden jälkeen on hyvä ottaa askel persoonallisempaan suuntaan, eli muutama single cask julkaisu käsittelyyn. Näitä single cask pullotteita on jo iso kasa saatavilla, osa on julkaistu tietyn maan markkinoille ja osa muita erikoisia julkaisuja, mutta yhteistä näillä kaikilla on nuori ikä (3-6yo) ja bourbon-, tai sherrykypsytys. Suurin osa pullotteista tunnistaa punaisesta paketistaan (joka on mielestäni varsin tyylikäs). Muutamia small batch -julkaisujakin löytyy, joissa on vatattu useampi tynnyri ja lopputuotos on saatettu vielä viimeistellä esim. sherrytynnyrissä.
Koska variaatioita on paljon, niin suositeltavaa olisi maistaa ennen ostopäätöstä, mutta tämä ei ole kovin helppoa ainakaan täällä kotosuomessa. Muutamiin pulloihin olen törmännyt pk-seudun baareissa, mutta nämä tosiaan ovat rajoittuneet ihan muutamaan pulloon. Laivalta on ollut löydettävissä esim. Viking Linelle pullotettuja Kilchomaneja, joista yksi päätyi kaappiinikin. Yksi hyvä apu ostopäätökseen on Whiskybase, josta löytyy kohtuu hyvin noita single caskejakin listattuna. Tuolta saattaa saada hieman suuntaa, kuinka viski on muille maistunut. Tämä siis, jos ei itse pääse maistamaan viskiä, sillä oma suuhan sen parhaimman mielikuvan antaa.
Tähän asti näitä on löytynyt kohtuu hintaan eri puolilta nettikauppoja hintojen pyöriessä 70-80e luokassa, mutta taitaa olla näissäkin hinta nousemaan päin. Tietty jos ajatellaan, että kyseessä on hyvin nuorta viskiä, niin tuokin hinta on hieman kyseenalainen, mutta jos verrataan muihin Islayn single cask -pullotteisiin, niin kyllä tuo ihan kilpailukykyinen hinta on. Aika näyttää minkälainen hintalappu näistä löytyy kymmenen vuoden päästä.
Koska bourbonkypsytetyt Kilchomanit ovat maistuneet mielestäni paremmalta, niin tässä on maisteltuna nyt kaksi kappaletta kyseisissä tynnyreissä kypsytettyä viskiä. Ja vaikka jaksan täällä hehkuttaa näitä bourbonkypsytettyjä, niin en tällä tarkoita, että sherrykypsytetty Kilchoman olisi jotenkin pahaa, se vain ei ole säväyttänyt yhtä lailla omia makunystyröitä.
Kilchoman Single Bourbon Cask #169/2008, 59,8%
T: Raikasta sitruksista ja kevyen lääkemäistä savuviskiä. Savuisuus on vahvaa ja puhdasta. Mukana on nuorta kuivaa puuta ja vaniljaa. Hieman kuivaa sahanpurua hyvällä tavalla. Hedelmäisyyttäkin on savun ympärillä. Vihreää omenaa ja sitruunan kuorta. Hedelmäisyyden seassa myös punaista marjaisuutta (raakaa vadelmaa). Nuiorekasta ja ytimekästä, vaikkei niin monipuolista, niin hyvää.
M: Hyökäävä ja pikantti savuisuus nousee makean hedelmän ja vaniljan saattelemana. Raikas savuinen alku. Jatkuu miedon kirpeänä hedelmäisyytenä, jossa punaista sävyä. Tuoretta miedon hapanta omenaa ja rypäleitä. Mukana on vaniljainen ja miedon tamminen savuisuus. Savu on kuivattavaa ja jälkimakuun jääkin kuivaa ja tuoreen puun makuista savuisuutta. Veden kanssa pikanttisuutta saa hieman rauhoitettua ja savuisuus muuttuu hieman makeammaksi. Mukana myös enemmän sitruunaisuutta ja yrttinen vivahde. Kohtalaisen yksinkertaista, mutta minusta oikein hyvää.
Kilchoman Single Bourbon Cask #192/2008, 61,7%
T:Jodisempi ja muutenkin hitusen lääkemäisempi ja pastillisempi kuin edellinen. Hieman kylmemmän sävyinen. Savu on samankaltaista vaniljaista, kuivaa ja puhdasta. Tästäkin löytyy nuorta puuta sahanpurun merkeissä. Tästä tulee myös enemmän maltaisuutta. Marjaisuutta en löydä, mutta sitruunaa löytyy.
M: Pehmeämpi alku kuin edellisessä. Savuisuus on hieman multaisempaa, muttei paljoa. Sitruunaisuus on makeampaa ja greipin vivahteella. Tämän alku on jopa maukkaampi kuin edellisessä. Keskivaiheella viski innostuu ja kihelmöi suuta. Maltaisuutta ja pölyisyyttä löytyy kypsemmän hedelmän seassa. Runsaasti vaniljaa ja tammeakin löytyy kohtsalaisesti. Suuta kuivattava savuisuus ja tammisuus jää jälkimaussa päälle.
Raikkaita ja voimakkaan savuisia nuoria viskejä. Hieman säätöä veden kanssa ja nämä ovat jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein hyviä viskejä. Olen tykästynyt tähän Kilchomanin bourbonsavuprofiiliin. Hedelmäisen sitruunaista, vaniljaista, kuivaa ja raikkaan puhdasta savuisuutta. Vaikeaa sanoa, kumpi on parempi. Nämä ovat hyvin samanlaisia, joskin ihan pieniä vivahde-eroja löytyy. Molemmat herkullisia. Mielenkiintoisempia kuin perus Kilchomanit, kuten juuri maistetut Vintage 2007 ja 100% Islay 3rd Edition. Jos nyt heti näistä pitäisi jompi kumpi valita, niin #192 olisi valintani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti