Nyt päästään monen viskiharrastajan alkulähteiden juurille. Diageon "classic malts"-sarjaan kuuluva, se pippurimainen savumellakka, joka monet harrastajat vie mukanaan. Kyseessä on vuonna 1831 perustettu Talisker, saarelaisten ikoni. Kymppiähän löytyy kapakoistakin kohtalaisen usein ja samoin alkon hyllyillä se on komeillut jo ajat ja sen tuntee lähes jokainen savuviskien ystävä. Melkein aina puhuttaessa Taliskerin kympistä, tulee puheeksi sen pippurisuus. Vaikka jonkin verran variaatiota on ollut eri kymppien välillä, niin kyllähän se on yksi niistä tunnistettavimmista ominaisuuksista tämän viskin kohdalla. Minulla on mielikuva, että Talisker on savuviskeistä puhuttaessa, suolaisempi, pippurisempi ja siinä on omanlainen mineraalinen savuisuus (tulee mieleen kivinen savuisuus). Omalla kohdallani Taliskerin suosio on ollut hieman vaihtelevaa. Alkuun pidin siitä jokseenkin, mutta sittemmin se on hieman jäänyt syrjään muiden savujen tieltä.
Mutta ei, nyt ei ole arvostelussa se yleisin Talisker, eli kymppi, vaan isoveli 18yo. Tämä on juuri tulossa Alkoonkin saataville Arkadiaan UISGE-viikoille muutaman muun pullotteen kera (näet ne tästä). Tämä viski lanseerattiin vuonna 2004, vielä vanhemman 25yo mukana. Meikäläisen kaapista kyllä löytyy muutama muukin Talisker, kuten Dark Storm, DE, 10yo ja 57 North, mutta juuri kymppiä ei ole tällä hetkellä auki, joka olisi se hyvä vertailukohde tälle 18-ikäiselle. Eli nyt tyydyn mielikuvien varaan vertailussa ja maistan tätä täysi-ikäistä Skyen asukkia.
Talisker 18yo, OB, 45,8% (2010)
T: Lääkemäisen syvä ja paksu, savuisuus tulee mausteisena, maaperäisenä ja miedon lakritsisena. Lisäksi löytyy mynthonia, inkivääriä, mustaviinimarjaa, omenapiirakkaa. Kympin räväkkä pippurisuus on nyt hienostuneempaa ja synkenpää muskottimaista maustepippuria. Tässä on syvyyttä mukavasti ja pitkällä varovaisella nuuhkaisulla löytyy iso kirjo erilaisia vivahteita. Hieman löytyy maanläheistä turpeisuuttakin.
M: Maltillisen paksu ja rikas. Savua löytyy hienostuneesti miedon suolaisuuden ja mineraalisuuden kera. Mineraalisuus tuo hiukan pippuria, laavakiveä, jodia ja greippiä. Suutuntuma on maltillisen paksuhko ja hitusen öljyinen. Taustalla savun ja miedon hedelmäisyyden kanssa on lääkemäistä tuntua. Jälkimaku ei ole kovin pitkä ja se jättää pientä tanniinisuutta ja karvasta pippuria (valkopippuri). Vesi hieman keventää tuoksun paksuutta. Maussa se avaa pippurisuutta ja tuo lääkemäistä mausteisuutta. Pieni tilkka vettä tekee aika hyvää viskille.
Täytynee maistaa rinnakkain kympin kanssa kun mahdollisuus tulee, mutta jo nyt jäi kohtalaisen hyvä fiilis. Ei mahtavan monipuolinen maku, mutta parempi kuin "ihan hyvä". Päällimäiseksi jää mieleen paksuhko miedon savuinen mineraalisuus ja kohtalainen lääkemäisyys. Aikoinaan 75e pintaan loisto-ostos, mutta nykyäänkin varsin hyvä hinta-laatu Alkon mittakaavassa. Jos sinulta puuttuu kaapista Taliskerin kymppi, tai se on jo peruskauraa ja muutoinkin harkitset hieman syvemmän makumaailman omaavaa viskiä pienellä savulla, niin suosittelen tämän ostoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti