Bowmore 18yo OB, 43% (2013)

Bowmoren kirjallisuutta lueskellessa alkoi suu taas napsumaan sen tisleiden suuntaan. 2,2 miljoonaa pulloa vuonna 2012  myynyt tislaamo (15% kasvu) on lanseerannut muutamia mielenkiintoisia pullotteita tänäkin vuonna. Yksi joka revittiin käsistä (verkossa), oli 10yo Devil's Cask. Juuri saatujen huhujen mukaan tämä olisi nyt Alkoonkin rantautumassa, eri lähteiden mukaan jopa 13.1, tai 27.1.2014. Monesti on käynyt niin, että tieto hieman vaihtelee Alkosta kyseltäessä. Arkadiasta sanottiin, että tulee erikoisvalikoimaan ja taasen muualta, että perusvalikoimaan. Kohtahan sen näkee. Devils Caskin lisäksi Bowikalta on tullut parin vuoden sisällä uudet Laimrigit, Springtide, Tempest, Vintage 1984 ja 1985, 30yo Sea Dragon ja 23yo Port Cask. Hyvin on kirjoa valikoimissa siis ja yksi olisi mahdollisesti vielä tulossa piakkoin, 50yo 1961-vuodelta.

Noh, meikäläisen budjetti ei moiseen tule kuitenkaan venymään, joten maistelempa tässä sitten vakiovalikoimassa 17-vuotiaan korvanneen 18-vuotiaan Bowmoren. 17yo löytyy kyllä vielä travel-retail markkinoilta, mutta 18yo korvasi sen vuonna 2007. Samana vuonna jäivät eläkkeelle myös Dusk ja Dawn ja koko valikoiman pakkaukset uusittiin. Ah, vielä yksi nippelitieto, Bowmore tuottaa edelleen 40% omasta mallastarpeestaan ja loput saadaan Simpsoneilta. Molempien fenolipitoisuus on 25ppm ja ne sekoitetaan keskenään ennen mäskäystä. Tätä olenkin joskus miettinyt, että käytetäänkö omat maltaat johkin tiettyihin tuotteisiin, vai sekoitetaanko ne. Noh, kait se on Eddie MacAfferin ja kaiffojen valittavissa sekin vaihtoehto. No nyt on tovi siemailtu tätä bowikkaa ja tässä tuntemukset:


Bowmore 18yo OB, 43% (2013)

T: Lääkemäinen, kypsän hedelmäinen ja miedon lakritsinen, jonka alta paljastuu pölyistä maltaisuutta. Hieman mietoa nahkaista punaista marjaisuutta, vaniljaa ja jokin nuorehko komponentti (tammi+viljapöly?). Mielenkiintoisen "keskivanha". Löytyy tosiaan hieman pölyistä mallasta vaniljaisuuden kanssa ja tätä tasapainottaa lääkkeinen sherrytuntuma. Lasissa seisseenä sherryiset ja mentholiset piirteet vahvistuvat. Löytyy useampia vaihtelevia kerroksia eucalyptusta, mokkanahkaa, muskottia, puhdasta turvesavua, kinuskia ja aavistus päärynää. Miellyttävä tuoksu.

M: Nuotiosavuinen, tummansävyinen ja kypsä. Juuri kun laventelisuus alkaa nousta, savu ottaa otteen ja vie kohti savuttavaa lehtinuotiota. Jälkeen nousee mausteita vaniljan johdolla. Sherryisistä piirteistä tulee kuivaa luumua, pähkinää ja hieman metallista tervaa. Jälkimakuun jää mieto savuisuus ja myntholista tervaisuutta. Suutuntuma on pehmeä ja tasapainoinen. Vesilisä korostaa vaniljaiuutta ja raikastaa tuoksua. Makuun tulee enemmän lääkemäisyyttä, mutta myös pientä "lässähtämistä" (vetistyy) on havaittavissa.

Kokonaisuudessaan tämä jää mielestäni astetta paremmaksi kuin "ihan hyvä" ja on kokeneemmalle nautiskelijalle hyvä perusviski. Tuoksu oli keskivertoa säväyttävämpi ja syvempi. Parempiakin (ja mielenkiintoisempia) Bowmoreja toki löytyy kaapista.