Alkosta: Highland Park Single Cask Series "Sydäntalvi"

Tämän piti olla vuoden viimeinen postaus, mutta eipä ollutkaan. En nauttinut tätä UV-aattona, joten jätin sen tarkoituksella sikseen. Aattona nautin ystävien seurasta, mutta oli lasissa toki nautittavaakin, tällä kertaa harvinaisemmin oikein drinkki, Whiskey Sour. Tämä otsikon visaki tuli nautittua aaton attona ja nyt alla muutamien maistojen perusteella koottu arvio.

Näitä HP:n Single Cask -sarjalaisia alkaa olla markkinoilla jo yhtä paljon kuin minulla joululahjaksi saatuja villasukkia. Lisäksi monellahan on syttynyt se tarve keräillä koko sarja kaappiin. Meneeköhän into vasta siinä vaiheessa, kun huomataan käyneen Benriachit? Tämä on toki uusi julkaisu Suomen viskimarkkinoille ja siksi se sai (vielä) minutkin liikahtamaan. Hintakin on edelleen saatu pidettyä nykymarkkinoille hyvänä, eli Alkosta 99€:lla irtosi. Kävin itse poimimassa kaksi pulloa kivijalkaliikkeestä ilman jonotteluja ja kiireitä.

Ainakin yksi "Suomi-HP" on vielä tuloillaan. Saattaa olla hieman kalliimpi kuin tämä, tai sitten olematta. Julkaisu..... kohta.

Highland Park Single Cask #2155 "Sydäntalvi", 2001/2017, 61,3%

Tuoksu on alkuun hyvin terävä, alkoholinen, pistävä ja hyökkäävä. Onneksi ilman kanssa homma rauhoittuu ja parhaast puolet pääsevät melko nopeasti esille. Laadukkaan oloista rauhallista oloroso-sherryä, jossa kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja nahkaa. Mokkaa ja suklaata. Ajan myötä hieno tuoksu. Vieressä nuuhkittu "Suomi100"-pullote on makeampi ja sherryisempi. Tämä Sydäntalvi on parempi.

Maussa alkuun on samaa kuin tuoksussa, eli terävyyttä, rönsyilyä, pistävää alkoholisuutta ja polttavuutta. Vasta hapen ja pienen vesilisän jälkeen homma rauhoittuu. Sherryn kazuniimpaa puolta tulee mokkaisine ja nahkaisine aromineen. Kuivia hedelmiä ja HP:n kanervahunajaisuutta. Ripaus hunajaista turvetta. Prosentit tuntuu kunnolla kihelmöintinä ja terävyytenä. Silti tässä on kivasti tislekin läsnä, ei vain rusinakeittoa ja makeutt. On vain aika haastava sellaisenaan. Maussa häviää mielestäni Suomi100 versiolle.

Alkosta: Rousal Sour Apple Weisen

Hapanta vehnää? Kuulostaa pilalle menneeltä, vaan tässä tapauksessa keittoon on heitetty omenaa, joka tuo hapanta twistiä liemeen. Reseptiikasta ei liiemmin ole tietoa, paitsi toisella kotimaisella. Koska olen siinä kehno, en alkanut edes yrittämään referointia. Google.

Tämä omenavehnä löytyy Alkosta 6,9€ hinnalla, joka ei todellakaan ole edukas, mutta siitä huolimatta tarttui haaviin, koska sour. Muutenkin mukava pitkästä aikaa maistaa Rousalin tuotantoa.

Rousal Sour Weisen, 6,2%

Tuoksussa hapanta omenaista maltaisuutta, jossa kiva hiivatwisti mukana. On siis weizenin aromikkuutta ja luvattua omenaa. Aavistuksen käynytkin fiilis, mutta ei häiritsevästi. Saksalaistyylinen vehnähiiva tulee lasiajan jälkeen hyvin esille.

Maussa ens alkuun kivasti hyvin miedosti hapanta omenaisuutta, joka toimii kivasti hiivan kanssa. Tämän lisäksi hyvin kevyt vehnämaltaisuus ja hiivahedelmäisyys. Runko on tässä kuitenkin mennyt turhan vetiseksi. Hyvin kevyt olemus, joka kaipaa hieman "kunnon" vehnäoluen sameampaa otetta. Lisäksi puolivälissä makupalettia makumaailma hieman leikkautuu yksinkertaiseksi. Jälkimakuun jää miedon hapan omenaisuus ja kevyt bitterisyys.

Alkosta: Põhjala Talveöö (Jouluoluet 2017)

Kauden toinen Alkon jouluolut, jonka sain myös Servaalin tuotenäytteenä. Viime vuonna saatiin Alkon valikoimaan Põhjalan Jouluöö, joka oli tynnyrikypsytetty maustettu olut. Sai minulta neljä pikaria, eli oli ihan hyväkin. Useimmiten nämä Põhjalan tummat ovat kohtalaisen makeita, varsinkin maustettuina. Tämä jakaa mielipiteitä, mutta itse olen makeamman kuin palaneen kuivan kannalla.

Tämä Talveöö ei ole tietääkseni kypsytetty tynnyreissä, mutta se on maustettu vaniljalla, kookoksella ja kardemummalla. Hyvin jouluiselta kuulostaa. Tyyliltään baltic porter ja Alkossa tämän hinta on 5,99€.

Põhjala Talveöö, 9%

Tuoksusta löytyy runsaasti mausteisuutta; suklaata, rusinaa, kardemummaa, kookosta ja vaniljaa. Alkuun fiilis on jopa tynnyrikypsytetty, eikä ihme, sillä monesti kyseinen tammikypsytys tuokin vaniljaa ja kookosta. Lämmetessä kahvia, lisää tummaa suklata ja kuivaa suklaamaltaisuutta.

Maussa alkuun hieman ohut tuntu, ei vetinen kuitenkaan. Vaniljaa, tummaa suklaata ja kardemummaa. Kardemumma ei kuitenkaan hallitse. Ei myöskään ole erityisen makea, vaikka mausteinen onkin. Kevyt paahteisuus. Jälkimaussa vaniljaisuutta ja tummaa suklaata. Humalalla ei erityistä roolia. Ihan makoisa ja mausteisuus tekee tästä toki joulupöydän jälkkärin. Ei kuitenkaan erityisen monipuolinen.

Blended Whisky #1 35 Year Old (That Boutique-y Whisky Company)

Maistoin hiljattain 35-vuotiaan The Antiquaryn sekoiteviskin, joka jätti hieman toivomisen varaa. Ei eksyisi kyseinen pullo kappiin kovin herkästi, mutta olen harkinnut vanhemman blendin hommaamista, joten kokeillaan vielä muutamaa ennen ostopäätöksiä.

Tässä vuorossa indiepullottaja That Boutique-y Whisky Company, eli Master of Maltin brändi. Tämä pullote on kolmas julkaisu 35-vuotista blendiä, jossa todennäköisesti yksi mallaskomponenteista on Glenfarclas. Whiskyfunin Serge tykkäsi, tykkäänkö minä?

Blended Whisky #1 35 Year Old, 46,5% (That Boutique-y Whisky Company)

Tuoksussa runsas tumma sherryinen aromi, jossa suuresti esillä kuivatut hedelmät ja jonkin verran viinikumikarkkia. Hyvin miedosti rikkiä. Ikä tuntuu syvyytenä. Sherry jyrää. Poimin oloroson ja px-sherryn piirteitä. Ihan hyvä, ei poikkeuksellinen.

Maku ilotulittelee puolikuivalla sherryisyydellä. Makeat ja kuivat hedelmät voimakkaana. Paksu ja pehmeä, mutta myös voimaa löytyy. Muistuttaa Glendronachin 21yo Parliamentia sherryprofiiliiltaan. Jälkimaku pitkä ja puolikuiva, voimakkaan olorososherryinen. Blendiksi aika huikea. Ikä... kai se voisi 35 olla, mutta ei erityisesti korostu.