19 kesäkuuta 2016

Alkosta: Amager Batch 1000

Tanskaaiselta kuuluisuudelta putkahti Alkon hyllyille panimon tuhannen erän juhlapullo, Amager Batch 1000. Vuonna 2007 perustetun panimon oluet eivät ole halpoja, mutta Alkon hinta 6,98 € ei juuri poikkea monen nettikaupan, tai Viron kivijalkakauppojen hinnoista.

Olut on tyyliltään, yllättäen, IPA, jolloin sen reseptiikka tukeutuu humaliin. Korjaan: moniin humaliin; Herkules, Amarillo, Chinook, Simcoe, Citra, Mosaic, Sorachi ja Centennial. Mallaspuolella ollaan oltu hieman rauhallisempia, sillä sieltä löytyy Pilsner-, münich- ja melanoidinmaltaat.
Now we have brewed and sampled our way to Batch #1.000, and we want to celebrate that with a beer of a type we know many of you love dearly: a juicy, American inspired IPA, dripping with hops.
There are hops everywhere in Batch #1.000 – one kind during the mashing and the boil, two others in the whirlpool, and finally three more added during both the first and second dry hopping.

Amager Batch 1000, 6,5%

Tuoksusta huomaan heti Sorchi Acen. Piparminttua, tilliä, mintunlehtiä ja mausteisuutta. Humalat on aromikkaasti esillä, muttei erityisen tuoreen oloisena. Tuoksussa myös maltaisuus on kohtalaisen tuhtia, mutta on hyvin tasapainossa humalien kanssa. Maltaisuus on keksistä ja aavistuksen imelää.

Maussa tuhdimman ipan runkoa – mallas tulee aika raskaasti ja siinä on reilu greippikatkeruus mukana. Humala ei tunnu erityisen tuoreelta, vaan on sellaista miedosti multaista, ruohoista ja hyvin greippisää. Sorachin vivahteikkuutta ei kovemmin huomaa maussa. Hyvää, mutta ei mitenkään erityisen poikkeavaa massasta.


16 kesäkuuta 2016

Chicagolaista viskiä – Koval Rye ja White Rye

Pienimuotoinen katsaus amerikkalaiseen tislaamoon, joka tulee Chicagosta. Mielenkiinto heräsi, kun Alkoon listautui Koval Distilleryn Four Grain Whiskey. Hinta on 56€ puolen litran pullolta, joten mistään edullisesta jenkkiviskistä ei todellakaan ole kyse. Tähän hätään ei kuitenkaan kaapista löytynyt nimenomaan kyseistä viskiä, mutta kahta muuta tislaamon tislettä löytyi.

Koval Distillery on Robert ja Sonat Birneckerin vuonna 2008 perustama tislaamo, joka tyypilliseen tapaan tislaa viskin lisäksi giniä ja muita liköörejä. Heidän kotisivuilla kerrotaan tarkempaa tarinaa, joten jos mielenkiintoa riittää, niin lukuhetkiä pääset viettämään täältä. Tislaamo tekee luomuviskiä ja käyttää tisleestä vain middle cuttia, kuten itse sanovat "heart cut of the distillate". Alusta alkaen on ollut tarkoitus pullottaa vain omaa tislettä, eikä ostaa isoilta tuotantotehtailta.

Kuva: Koval Distillery
Nyt maistossa on heidän kypsyttämätön ruistisle Koval White Rye ja kypsytetty Single Barrel Rye Whiskey. Molemmat luomutislettä, jotka on valmistettu 100% rukiista. Ensimmäinen on nimenomaan kypsyttämätön ruistisle, vaikka kotivisuilla mainitaankin oheisesti: "Barely touching the barrel before being bottled, this is the true essence of rye without being overshadowed by oak".

Jälkimmäinen, Rye Whiskey, on NAS-pullote, joka on kypsynyt uusissa amerikkalaisesta tammessa tehdyissä tynnyreissä. Etiketissä mainitaan Single Barrel, joten kukin erä on yhden tynnyrin tuotoksia. Harmillisesti kukin erä on vain laimennettu kaupalliseen 40% vahvuuteen.


Koval White Rye, 40%

Tuoksusta ei voi olla huomaamatta etanolia. Varsinkin alkuun hyvin viinainen olemus. Ajan myötä antaa tilaa rukiin ominaiselle mausteisuudelle ja kuivalle maallisuudelle. Taustalla on myös metholista ja minttuista aromia. Raikas yleisolemus.

Maussa myös viinainen ja hieman pontikkainen olemus latistaa makumaailmaa. Etenkin jälkimakua kohti pontikkaisuus vain korostuu. Taustalla päärynäisyyttä ja metholisuutta, mutta yleisolemus on valitetavan viinainen. Rukiisuus on vain hellä häivähdys sivussa. Ei tätä mielellään kyllä nauti.


Koval Rye Whiskey, 40% 

Tuoksu on selkeästi kypsyneempi, vaikkakin taustalta tulee samanlaista raikkautta ja mentholisuutta. Tammitynnyristä selvä pehmeän vaniljainen ja vastasahatun puun aromi. Hyvin laimea tuoksu kokonaisuudessaan. Etanolisuus on onneksi peittynyt jo.

Maku selkeästi maukkaampi kuin edellinen, mutta alhainen alkoholipitoisuus tekee tästä aivan liian lantratun oloisen. Ikään kuin maku loppuisi jo kesken, ennen kuin se pääsee vauhtiin. Tässä pontikkaisuus on onneksi paljon kesympää. Uuden tammen mausteisuus on tosin lähes ainoa asia mitä tästä löytää. Ruis on sielutonta. Jos verrataan näitä molempia esim. Kyrö Distillery Companyn tisleisiin, niin nämä häviää 100-0. Eipä näistä oikein muuta tällä erää.


13 kesäkuuta 2016

Alkosta: Chouffe Soleil

Pienehkö arvio Alkon kesäuutuudesta, pikku-Chouffesta. Isoveli La Chouffe on herkullinen belgi, Chouffe Houblon ehkä vielä parempi omissa kirjoissani, joten ehkä hieman on odotuksia tämänkin kohdalla. Olen tätä tosin aiemminkin jo vuosia takaperin maistellut, joten tiedän hieman mitä odottaa.

Alkosta löytyy jo isossa koossa Houblon Chouffe, joka on siis ronskimmin humaloitu belgityylinen olut, nyt listoille saatiin tämä kesäkauden herkku Chouffe Soleil. Kepeämpi versio maksaa 3,68 €, joten ei mikään mahdoton ostoajatus laadukkaan panimon oluelle. Tämä on kyllä oiva kesän raikastaja, sillä 6% alkoholipitoisuus tekee tästä helpommin nautittavamman (tai "turvallisemman") kuin isoveljensä 8% vahvuus. Reseptiikasta löytyy ohramaltaan lisäksi vehnää ja ruista. Mausteiden käyttöä ei sen enempää olla valotettu.


Chouffe Soleil, 6%

Tuoksu on runsaan belgihiivainen. Raikasta kypsää hedelmäisyyttä ja mausteisuutta, joista korianteri ehkä päällimmäisenä. Witbieristä tuttua aromimaailmaa, jossa kuitenkin kuiva vaalean vahvan belgioluen tuntumaa. Kokonaisuus hyvin raikas ja runsas.

Maku on enemmän sinne vaalean belgioluen suuntaan kuin witbieriin. Kuivahko hiivaisuus ja raikas hedelmäisyys. Keskivaiheilla alkaa mieto kuiva humalaveto, joka ei kuitenkaan kanna loppuun saakka. Jälkimaku onkin melko lyhyt ja kevyt, jättäen pienen kuivuuden ja nahkeuden. Raikas ja helposti juotava, maukas kesäolut.



12 kesäkuuta 2016

Alkosta: Maku Double IPA

Alkon kotimainen tuplaipaedustus sai vahvistuksia Maku Brewingin Double IPAn myötä. Tämän oluen protoversiota, Me So Hoppy, oli saatavilla tämän vuoden Helsinki Beer Festivaaleilla, jossa sitä myös maistoin. Vaikka tuplaipa ei erityisemmin omia makunystyröitä yleensä säväytä, niin tuosta kyllä tykkäsin. Kivan rapsakan hedelmäinen ja hienosti tasapainoinen.

Nyt reseptiikkaa on kuitenkin tuunattu ja esimerkiksi alkoholipitoisuus on korkeampi. Alkon sivuilla kerrotaan raaka-aineiksi Pilsner-, pale ale- ja caramaltaat, humalina Magnum, Columbus, El Dorado ja Nelson Sauvin. Katkerot 112 EBU ja hintaa kohtuulliset 4,18 €.



Maku Double IPA, 9,2%

Tuoksusta huokuu jykevyys. Tiukkaa karamellinpihkaista aromia, kylmää mandariinia, hieman sitruunaa ja miedosti havuja. Kylmänä raikkaan ruohoinen ja jopa mausteinen (kataja, tinjami), lämmetessä päästää kypsää tummaa hedelmäisyyttä esiin. Myös jääkaapista kaivettu omenapiirakka tulee mieleen.

Maussa nimessä esiintyvä "double" kyllä tuntuu. Tuhti runko ja tuhti humaluus, mutta nämä ovat hienosti tasapainossa. Maultaan tummempi kuin Me So Hoppy; karamellisuutta ja pihkaa enemmän. Rungon karamellisuus on hyvin sovussa, eikä lyö äklöksi. Katkeruutta piisaa, mutta se en niin tasapainossa maltaiden kanssa, että yleisolemus on hillitty. Vahva alkoholiprosentti tuntuu, ehkä jopa liikaakin. Jälkimaussa karamellisuutta ja havuista katkeruutta.

Hyvää, vaikka tuplaipa ei suosikkityylejäni olekaan. Taidan tarttua uudelleen, vaikka pidin kuitenkin enemmän kevyemmän ja rapsakamman oloisesta Me so Hoppysta.