Campbeltown Loch Blend, 40%

Seuraava Campbeltownin viski tarkastelussa on Blendi. Campbeltown Loch on Springbank tislaamon oma "talon" sekoiteviski. Siinä käytetään eri suhteilla ja usein suuressa osin tislaamon omia tisleitä riippuen kyseessä olevasta tuotteesta. Yleensä se sisältää Springbankin ja Longrown mallasviskiä sekä näiden lisäksi jyväviskiä. Kaikilla Campbeltown Loch sekoiteviskeillä on suhteellisesti kohtalaisen suuri mallasviskin osuus blendeihin nähden. Otsikon viski on 5-vuotiasta ja sekoitussuhde on 60% jyväviskiä ja 40% mallasviskiä.

Campbeltown Loch Blend, 40%

T: Samaa nuorta raakuutta kuin Springbank CV:ssä, mutta hieman pyöreämpänä ja maltillisempana. Toisin voisi sanoa hieman "blendimäisenä". Jyväviski tuo tähän tietynlaista viljaista pistävyyttä ja katkeruutta tuoksuun. Tästä on kuitenkin mielestäni hyvin havaittavissa CV:n kaltaisia nootteja, kuten viljaisaa öljyisyyttä ja Springbankin omankaltaista hedelmäistä savuisuutta. Hedelmät ovat raa'ahkoja omenoita ja päärynöitä. Vaniljaisuuttakin löytyy ihan miellyttävästi. Vierellä lasissa oleva Springbank 10yo OB on tätä savuisempi, kylmempi ja kypsempi. Väristä sen verran, että tämä Loch on erittäin vaalea.

M: Maku on kuin olisi valmiiksi vedella laimennettu (ja reilusti). Hyvin mieto,vetinen ja pliisu suutuntuma. Alun vetisyyden jälkeen nousee kyllä pientä vaniljaista ja vihreän omenaista mausteisuutta, mutta yritys jää pliisuksi. Reilulla suullisella saa melkein jotakin kihelmöintiä ja öljyisyyttä, mutta se ei jaksa kantaa oikein mihinkään. Jälkimaku on vaisu ja lyhyehkö

Nyt täytyy sanoa, että on kyllä aika vaisu esitys. Odotin ehkä hieman enemmän tältä, sillä onhan kyseessä kuitenkin yksi suosikkitislaamoistani. Se maku mitä tästä irtosi on ihan ok, mutta ongelma on se, että kun mitään makua eimeinannut saada irti. Tuoksussa oli pientä ainesta johonkin, mutta se ei tässätapauksessa maussa näkynyt tarpeeksi. Onneksi tätä blendiä löytyy myös 21-ikäisenä (ja vanhempanakin) ja kuulemani mukaan se tarjoaa jopa ihan hyvän kokemuksen.

Harviestoun Ola Dubh Vintage 1991, 10,5%

Ruotsin reissulta toin mukanani läjän erikoisia oluita, joista yksi kuuluu hiljalleen arvostelemiini Ola Dubh -tuotesarjaan. Tarkemmin ottaen, tämä kuuluu "Vintage limited edition"-sarjaan, jossa tullaan jatkossakin julkaisemaan mm. eri vuosikertoihin perustuvia tuotteita. Otsikon olut on perustaltaan lähes idettinen muihin Ola Dubh -oluisiin, mutta tämä on pullotettu "täydessä vahvuudessaan", eli 10,5% ABV. Näitä on pullotettu rajattu 20 000 kpl erä. Olut on kypsytetty 6kk tynnyreissä, joissa aiemmin on ollut Highland Park 1991 Vintage -viskiä. Kyseistä viskiä löytyy vieläkin mm. ruotsinlaivoilta ja vironlaivoilta. Muistaakseni hinta pyörii 85-100e paikkeilla. Kyseistä viskiä en ole päässyt maistamaan, mutta pullon kuvauksien mukaan kyseessä on savuinen ja rikkaan makeahko viski.

Kyseistä olutta löytyy siis ainakin Ruotsista Systembolagetista NK:ssa. Itselle tämä oli "must" ostos, sillä edelliset Ola Dubh -oluet ovat olleet varsin maukkaita. Varastoon tuli myös ostettua, josta myöhemmin on mukava maistella miten pullokypsytys mahdollisesti vaikuttaa tähän tuotteeseen. Kyseinen pullo on numero 02163 ja se on pullotettu Huhtikuussa 2013. Parasta ennen päiväs on merkitty 2016.

Harviestoun Ola Dubh Vintage 1991, 10,5%

T: Imelän mämminen ja märän kaurainen. Tuoksu tuo mäskisiä ja makeahkoja vivahteita, joista tulee mieleen siirappi ja kermavanukas. Hyviä aineksia ilmassa. Sopivasti paahtuneisuutta ja humalaa, joka on aika mietona tässä, hieman amerikkalaista bourbontynnyrikypsytetyn oluen vaniljaista ja makean maissista vivahdetta ja porterin ytimekästä kuohkeutta. Tuoksu miellyttää suuresti omaa hajuaistia. 

Vintage 1991

M: Kuivahko ja "sour-bitter" tuntuma alkuunsa. Vahvan paahteista kuivaa puuta, jonka seassa tulee kermaisia ja samettisia tuntemuksia ympäri suuta. Paksu ja ronski suutuntuma. Humalaisuus tuntuu heti alun jälkeen ja taustalla on hieman palanutta ja savuista ja jopa tuhkaisia piirteitä. Makeutta on hienosti "sivuilla" tasapainoittamassa kuivuutta ja paahteisuutta. Maku kuivuu aika pian mukavasta makeudesta ja muuttuu paahteiseksi ja kahviseksi. Jälkimaku ei ole ihan niin pitkä kuin "perussarjan" Ola Dubheilla. Kuitenkin kuivaa ja miedon savuista mausteisuutta jää pyörimään kohtalaisen pitkäksi aikaa suuhun. 

Tämä painii minusta aika lailla samassa sarjassa, kuin kaikki edelliset arvostelemat Dubhit. Ei ehkä ihan niin monikerroksinen kuin 18 ja 30, mutta tästä löytyy Ola Dubh 16:n kuivuutta ja palaneisuutta, 12-/18:n samettista pehmeyttä ja paksuutta, sekä lisänä omanlainen alku- ja "taustamakeus", joka saattaa tulla sherrytynnyreistä. Näiden ominaisuuksien lisäksi tässä on tietynlainen maallinen mukava savuisuus. Mielestäni ihan onnistunut tuote panimolta. 

Tynnyriprojektin lopputulos: Deanston "revamped"

Kaksi viikkoa sitten Espanjasta tuomani pikkutynnyri sai sisäänsä vajaa pari litraa Deanston virgin oak viskiä. Viikko sitten maistoin ensimmäisen kerran tislettä ja muutoksia oli jo huomattavissa. Väri oli tummunut ja makuunkin oli tarttunut tanniinisia ja happamia vaikutteita. Tuoksu oli myös parantunut huomattavasti alkuperäisestä.

Muistan katsoneeni juuri muutama viikko sitten vloggari Ralfyn videolta, kuinka pieni tynnyri saattaa muuttaa nopeastikin viskin makua. Muutos on nopeaa suhteellisesti suuremman pintakosketuksen vuoksi. Silloin mietin oman tynnyrin kohdalla, kuinka kauan annan tämän Deanstonin jälkikypsyä tai uudelleenkypsyä tynnyrissä, jottei tulisi liikaa muutoksia.

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin ottaessani samplen tynnyristä loksahti suu auki. Viskin väri oli todella paljon tummempi ja tuoksukin oli huomattavasti intensiivisempi. Tämähän näytti jo aivan eri viskiltä. En olisi uskonut, että tynnyristä irtoaa noinkin paljon vaikutteita. Maistoin viskiä ja maku oli muuttunut entisestä aika paljonkin. Päätin pullottaa viskin ja siitä tulikin melkein saman verran ulos kuin mitä sinne laittoi, ts. haihtumista (tai vuotoa) ei ainakaan paljoa ole tapahtunut. Ja sitten ei muuta kuin tarkempiin maisteluihin.

Vasemmalla alkuperäinen Deanston, oikealla "revamped"-Deanston

Deanston Virgin Oak "revamped", n. 46%

T: Hyvin nahkaisia ja rommimaisia piirteitä päällimmäisenä. Tummaa tunkkasta tynnyrisyyttä oikein hyvällä tavalla. Pistävää vaniljaa, öljyisiä kuivia hedelmiä luumun, rusinan, aprikoosin ja rypäleiden muodossa. Myös hieman kulunutta moottoriöljyisyyttä (itse pidän siitä tuoksusta), makeaa px-sherryä, kahvia ja suklaata. Suklaisuus on liköörikonvehtimaista. Punssinappeja ja sokerisia kuivia rypäleitä. Lasiajan jälkeen tuoksu laajenee ja happamoituu.
Täytyy myöntää, että mielestäni todella hyvä tuoksu. Tuoksu parani moninkertaisesti.

M: Maussa happamuus on lisääntynyt. Tynnyri pehmensi alkuperäistä sitruksista, pippurista ja tammista kirpeyttä. Tämä on myös kypsemmän oloista kuin ennen. Tietty raakuus on nyt muuttunut hieman tummemmaksi ylikypsäksi hedelmäisyydeksi. Aika paljon viinimäisiä piirteitä. Tynnyri hieman jyrää muita makuja. Punaista marmeladia, kahvia, happamia punaisia rypäleitä ja märkiä rusinoita. Tynnyriä kuivana jälkimakuna. Pistävyyttä ei juuri ole. Hieman räväkämpää saisi olla. En tiedä liekö tämän alkoholipitoisuus jotenkin alentunut, ainakin tuntuu siltä.

Jälkikäteen tulee mieleen, että tälle olisi ollut sopivampi aika ehkä se reilu viikko tai 1,5-viikkoa tynnyrissä. Nyt maku on jonkinverran "jyrätty" ja tynnyri dominoi sitä. Toisaalta tämän tuoksu on minusta huomattavasti parempi kuin alkujaan. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kokeilu, onhan se ihan kiva, että on omasta tynnyristä pullotettua viskiä, vaikkakin vain finisteltynä kaksi viikkoa.  Mielenkiinnolla jään myös odottelemaan seuraavaa mahdollista kokeilua "re-fill" tynnyrillä.

Kypsytystynnyri, Kypsytetty Deanston ja original Deanston

Springbank 10yo OB (2013) ja 12yo Cask Strenght batch 5

Muutama Springbank lasissa. Kymppi on tislaamon sivujen mukaan kypsytetty 60% bourbon-tynnyreissä ja 40% sherry-tynnyreissä. 12-vuotias CS on viides erä kyseistä tuotetta ja se on puolestaan 60% fress sherry hogsheads ja 40% refill sherry butts kypsytettyä. Molemmat ovat kylmäsuodattamattomia ja väriaineettomia yksilöitä.

Springbank 10yo, OB, 46% (2013)

T: Tislaamolle ominaista öljyisyyttä pienen likaisuuden kera. Multaista turpeisuutta, sitruunan kuorta, raikasta tammea ja vaniljaa, märkää tammitynnyriä ja rasselia. Tulee mieleen korjaamon vanha öljyinen säämiskä, hyvällä tavalla. Lasiajan ja veden jälkeen tulee hieman paahdettua tynnyriä ja katkeruutta.

M: Mukavasti kirpeää ja hieman sitruksista savua ja öljyisyyttä. Öljyisyys on hedelmällistä. Maltaisuutta ja mietoa mausteista kihelmöintiä. Tämä on miedommim makea kuinm Springbank CV ja kypsemmän oloinen. Mausteisuus on ehkä hieman maltillisempaa ja tämä on pyörempi joka kulmasta.


Springbank 12yo Cask Stenght, batch 5, OB, 53,1%

T: Selkeästi toffeisempi ja makevivahteisempi tuoksu kuin 10yo. Kylmempää mietoa turpeisuutta, jossa savuisuus on aika piilossa. Viinimarjaa ja kinuskikastiketta. Myös öljyinen sävy korostaa kokonaisuutta. Hieman vihreää viljaisuutta taustalla ja valkopippuria.

M: Intensiivisempi kaikin puolin kuin 10yo. Kihelmöivä mausteisuus nousee heti alkuun ja sen mukana mieto savu ja viljaisa öljyisyys. Mausteisuus on voimakkaampaa ja sitruksisuus pitempää. Voikeksiä, samaa öljyistä säämiskää kuin edellisessä, paahdettua tanniinisuutta ja kypsää omenaa. Jälkimaku on pidempi kuin 10-vuotiaassa ja se on selkeämmin vaniljaisempi. Tämä on myös hieman suuta kuivattavampi, kuin 10yo ja CV. Mausteisuus, öljyisyys, sitruksisuus ja mieto savu toimii hyvin minun suuhun.

10-vuotias on mielestäni hieman persoonaton ja sitä vaivaa ehkä liika tasapaksuus ja pyöreys jos vertaa 12yo CS ja CV. 12yo CS erottuu enemmän edukseen pirteämmällä ja voimakkaammalla maullaan ja muistuttaa luonteeltaan enemmän CV:tä, tosin kypsempänä ja kuivempana.