Jack Daniel's Single Barrel, 45%

Pullo lähenee jo viimeistä sippiä, joten on aika vetää johtopäätökset tästä yhden tynnyrin Jackistä. Kun mainitsee Jack Danielsin Skottiviski piireissä, niin monia alkaa kuvottamaan. Vaan en minä. Ylipäänsä Bourbonit ja jenkkiviskit maistuvat minulle oikein mainiosti. Ne ovat oma juttunsa, samoin kuin esimerkiksi makeat viinit. En laita single malt-viskejä ja bourboneja samalle viivalle. Tiettyihin hetkiin jenkkiviskit sopivat paljon paremmin. Viimeksi kun leijuin siivillä bourbonin mukana, oli kesämökillä. Nuotion ääressä, nimenomaan tämä otsikon pullo antoi oikein mukavan olon ja sopi hetkeen täydellisesti.

Tämä otsikon tuotos on siis yhdestä tynnyristä pullotettu Tennessee-viski. Bourbonista tämä "eroaa" siinä, että Tennessee viskien raakatisle käsitellään ns. Lincolnin piirikunnan menetelmällä (Lincoln County Process), jossa tisle suodatetaan sokerivaahterahiilikerroksen läpi. Single Barrel-pullotteen tynnyrit valitaan erikseen tislaamomestarin toimesta. Nämä tynnyrit ovat varaston yläosissa, joissa ne on alttiina suuremmille lämpötilan vaihteluille. Tämä vaikuttaa viskiin monella tapaa mm. tynnyrin puun kanssa reagointi on suurempaa. Sanotaan, että vain yksi sadasta tynnyristä tulee täyttää kriteerit ja tulee pullotetuksi. 

Nyt lasissa tämä tuote ja tältä se taas maistui.

Barrel 12-0330, pullotettu 25.1.2012.

T: Makeaa vaniljaista karamellisoitua tammea. Pehmeää hiiltyneisyyttä ja mausteisuutta, jossa vaniljaiset, neilikkaiset ja banaaniset piirteet ovat selkeästi esillä. Tuoreen pullon avatessa löytyi aikoinaa pistävyyttä, mutta ajan saatossa tämä on pehmentynyt ja poistunut.  Maissin makea tuoksu on tässä mukavan tasapainoista. 

M: Sopivan voimakasta makeaa mausteisuutta. Vaniljaa, vaahterasiirappi, fariinisokeria, märkää tammipuuta, lämmintä vohvelia ja mukavan kirpakkaa maustepippuria. Maku laajenee jälkimaussa mausteisemmaksi. Tämä on oikeastaan hyvin pehmeä ja hieman kermainen suutuntumaltaan, vaikka onkin kohtalaisen mausteinen. Alkumaun ja jälkimaun välissä tulee pieni hetki, jolloinka maku hieman "katoaa", mutta myöhemmin alkaa paahtuneen mausteisuuden ryöppy. 

Jackin perusversio ei mielestäni ole kovin kummoinen ja onkin lähinnä drinkkiviski, mutta tämä single barrel-versio on mielestäni ihan onnistunut tuotos. Enemmän tynnyrimakua ja mausteisuutta sekä pitempi ja pehmeämpi jälkimaku. 

Jack ulkoilemassa Päijänteen rannalla

BenRiach 18yo 1993/2012 Rioja finish cask #2574, bottled for Finland, 56%

Huomasin tuossa, että en ole vielä käsitellyt jo viime vuonna ostamaani suomibenkkua. Kyseessä siis otsikon tisle, joka on pullotettu vain Suomelle ja viimeistelty (kolme vuotta joidenkin lähteiden mukaan) tynnyreissä, joissa oli aiemmin kypsytetty espanjalaista Rioja-viiniä. Rioja on siis espanjalaista punaviiniä, jota on tuotettu D.O.C La Riojan alueella. Tämä alueen viinit nauttii kenties Espanjan arvostetuimmasta viinialueen tittelistä. Tämän ei kannata kuitenkaan antaa luoda liikaa mielikuvia, sillä Espanjasta saa Riojan-viiniä yhden euron hintaankin.

BenRiach 1993 18yo Rioja Finish, cask #2574, 56%, bottled March 2012, Specially Selected & Bottled for Finland. 286 bottles.

T: Tumman punaviininen ja hieman kuminen tuoksu. Viini hallitsee alusta ja mukana tulee happamuutta, tammista maltaisuutta, käyneitä hedelmiä, joista luumu ja appelsiini vahvimpana sekä hieman kuparista metallisuutta. Tuoksu paranee lasiajan jälkeen ja viinimäiset mausteisuudet korostuu. Näistä mainittakoon taateli, neilikka, vanilja ja muskottipähkinä. Muistuttaa hieman portviinistä viimeistelyä, mutta on selkeämmin viinimäinen ja kuitenkin omanlaatuinen. Hyvä.

M: Paksu ja hieman öljyinen alkutuntuma, jonka mukana tulee makeahkoa ja maltaista viinikyllästämää makua. Voimakas ja kuivahko alun jälkeen. Rukiinomainen happamuus ja mausteisuus. Kohtalaisen intensiivinen. Täyteläistä punamarjaisuutta sekä pehmeää toffeeta. Jälkimaku on voimakas, pitkä ja pysyy hyvin "kasassa" loppuun asti. Tummia kuivia ja kypsiä hedelmiä (luumua, aprikoosia ja sulttaanirusinoita), sokeriruokoa, tummaa rommista tynnyriä sekä viinikellarimaista pientä tunkkaisuutta.

Tämä viski on monipuolinen, tasapainoinen ja hyvällä tavalla erikoinen. Jos ei pidä viinifinistellyistä viskeistä, niin tämä voi olla liian erilaista, mutta jos on punaviinin ystävä niin tätä kannattaa kokeilla. Mukavan erilainen ja onnistunut makuelämys. Tätä löytyy edelleenkin joidenkin alkojen hyllyistä. Tämä ei kuitenkaan johdu huonosta viskistä, vaan hinnoittelusta. Yli 110e näinkin laadukkaalle viskille on silti kova hinta.

Harviestoun Ola Dubh 16, 8%

Harviestounin Ola Dubh 16 maisteluvuorossa. Pullotus päivätty toukokuulle 2012. Edellisten mukaan tässäkin käyteyt humalat ovat Galena, East Kent Goldings ja Fuggles. IBU 40. Tuote sisältää ohraa, kauraa ja vehnää. Siis Old engine oilia vahvempana ja kypsytettynä 6kk tammitynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 16yo single malt viskiä. Kyseinen Highland Park 16yo on lanseerattu vuonna 2005 travel retail ja duty free markkinoille. Itse en kyseistä viskiä ole päässyt maistamaan. Katsotaan mitä sen tynnyrit ovat saaneet aikaan tähän olueen.

T: Kylmempi ja humalaisempi kuin 12 ja 30 versiot. Samoja viljaisia ja etenkin kauraisia piirteitä. Muroja, vanhaa kahvia, karamellisoituja manteleita, kahvipapuja ja kanelia. Tuoksussa on aavistus makeahkoa ja kuivaa hedelmää. Tulkitsisin pieneksi sherryisyydeksi. Savua tässä on hieman paahteisessa mielessä. Muistuttaa enemmän Old Engine Oilia. Mielestäni 12 ja 30 versioissa on miellyttävämpi tuoksumaailma, mutta tämäkin on hyvä.

Ola Dubh 16

M: maussa huomaa heti, että tässä on reippaammin humaloitu. Kuivempi heti alusta alkaen ja maku taipuu humalaiseksi aika alussa. Tosin ei tämäkään hirmuhumalainen ole, mutta humalaisuus hallitsee alun makua paahteisuuden kanssa. Suutuntuma on tässäkin melko paksuhko ja samettinen. Maku avautuu hiljalleen viljaisaksi ja mausteisemmaksi. Aistittavissa on kuivia havupuun oksia, vahvaa mustaa kahvia, tummaa leipää ja makeahkoa limppua. Jälkimaku on paahteinen ja voimakkaan tummansuklainen humalaisuuden kera. Kuivattaa kohtalaisesti suuta jälkimaussakin. Hyvää, muttei mennyt kärkeen tässä sarjassa, vaan tyytyy kolmanneksi tällä hetkellä.

BenRiach 27yo 1984 Peated, PX Sherry Cask #1052, 50,7%

Kyseessä siis Benriachin 27-vuotias turpeinen ja Pedro Ximenez viimeistelty 1984-vuoden tisle. Tämä kuuluu Benriachin single cask julkaisuihin joita julkaistaan erissä. Pullotettu heinäkuussa 2012 ja yksi 258:sta pullosta, jotka saatiin tynnyristä numero 1052. Vuonna 2012 julkaistun SC-sarjan tynnyreitä oli kaikkiaan kymmenen ja nämä oli kaikki erilailla viimeistelty tai kypsytetty. Katsotaan mitä tämä "käsin valikoitu tynnyri" sai aikaan.

T: Lämpimän turpeinen ja kermatoffeinen. Aika hienostuneet kerrokset. Löytyy turpeista savuisuutta ja samalla leveää mausteisuutta kahvin, toffeen, suklaan ja rusinaisen sherryn muodossa. Hienosti tulee sherry taustalla. Ikäänkuin savu ja sherry taistelisi kumpi tuoksu on parempi, mutta nämä ovat kuitenkin niin tasavertaisia, että sulautuvat sopivasti yhteen antaen tilaa toisillensa. Hengitettyään hieman, sherryisyys saa lisää ulottuvuuta ja kahvisuus korostuu hieman.

M: Turve ja potkiva savu valtaa makuaistin ensimmäisenä. PX tulee hieman jälkikäteen mukaan makeana rusinana, kuivana viinimäisyytenä ja hieman happamana luumuisena jälkimakuna. Alussa siis turve, välissä turvesavu ja sherrymaku, näiden jälkeen avautuu mausteisuutta ja viinimäisyyttä ja lopussa savuisuus jää pyörimään kaiken muun rinnalle. Pitkä jälkimaku.

Kohtalaisen monipuolinen viski. Kyse on aika voimakkaasta viskistä ja ei niin helposta. Nyt juuri ei löydy mitään niin sopivaa verrokkia tälle kaapista, jotta voisi hieman rinnan maistella. Ihan hyvät fiilikset kuitenkin jätti.