Alkuun Chimay-herra kertoi yleisesti Trappistioluista ja niiden tuottajista, joita tätä nykyä löytyy 11 (kuusi Belgiassa), ja näistä seitsemän on oikeutettu kantamaan mainintaa "Authentic Trappist Product". Tämän ansaitakseen, oluen tulee olla pantu luostarin tiloissa, munkkien valvonnassa ja suurin osa tuotosta käytetään luostarin ylläpitoon.
Chimayn tärkeimmät ainekset on vesi ja hiiva. Jos en väärin ymmärtänyt, nykyisin käytössä oleva hiiva kehitettiin vuonna 1948, eli samana vuonna kun Chimay Bleueta pantiin ensimmäisen kerran. Bleue olikin tämän maistelun keskiössä, sillä maistettavana oli kolme Bleuta ja yksi Triple (Cinq Cents).
Panimon ensimmäinen olut oli kuitenkin vuonna 1862 pantu Chimay Red, eli Premiere. Vasta tämän jälkeen, vuonna 1948, tuli Bleue, joka oli alun perin jouluolut. Suuri suosio ajoi kuitenkin ympärivuotiseen tuotantoon ja isonmpaan versioon, Chimay Grande Reserveen. Kolmantena kehitettiin Chimay white-cap, eli Triple, eli Cinq Cents, joka nimettiin Chimayn ruhtinaskunnan 500-vuotisjuhlan kunniaksi.
Löpinää kyllä riitti, mutta olutmaistelussa kun oltiin, niin toki oluttakin tuli juotua. Ensimmäisenä lasiin kaadettiin harvinaisempi juhlaolut Chimay Cent Cincuante (150), 10%. Tämä oli siis juhlaerä 150-vuotisjuhlaan. Pohjana Triple, mausteina korianteri ja kardemumma. Tämän tuoksu oli hyvin kukkainen, hedelmäinen ja jopa samppanjainen alkuun. Maussa mausteet erottuivat selkeästi, mutta viileämpänä toimi erinomaisesti. Lämmetessä mausteisuus korostui hieman liikaa. Kiva hiivaisuus ja juotavuus. Herkullinen ja oli mielestäni illan antoisin olut.
150:n jälkeen alettiin kolumaan Bleuta. Ensimmäinen sininen oli 2010 vuosikertaa, eli Chimay Grande Reserve 2010, 9%. Grande Reserve on siis ihan "perus" sininen, mutta isosta pullosta. Tämän tuoksusta olin alkuun aistivinani korkkista kosteutta, mutta se onneksi katosi melko pian ja päästi miedosti paahteisen leipäisen maltaisuuden ja kuivattuja nahkeita hedelmiä. Hedelmäkuorta. Maussa pölyistä hedelmäisyyttä ja leipäisyyttä. Ei kovin täytyeläinen. Yksinkertaisempi kuin edellinen.
Kolmanteen kaatoon pistettiin edellisestä viiden vuoden pullokypsyttelystä vielä paremmaksi, kun lasiin kaatui pölyisestä pullosta Chimay Grande Reserve 1997, 9%. Enpä ole aiemmin 18 vuotta vanhaa olutta maistanutkaan. Tuoksussa selkeä korkin ummehtunut haju. Hyvin voimakkaasti pölyinen, kostea ja tunkkainen. Mieleen tuli home. Aika ei vienyt tämän kosteaa korkkisuutta millään pois. Maussa sama juttu – korkkia, tummaa hedelmää, korkkia, märkää betonia, korkkia ja ohut suutuntuma. Ei tämän kannata antaa näin kauaa kitua....
Viimeisenä kaadettii lasiin HANASTA Chimay Bleue, 9%, joka oli siis ensikertaa tarjolla Suomessa. Vai olikohan jopa maailmassa? Enivei, lasi oli erittäin kylmä, mutta siitä huolimatta parin tunkkaisemman sinisen jälkeen ihan mukavaa vaihtelua. Selkeästi tuoreen oloinen miedon lakritsisuuden ja piparjuuren kera. Suutuntuma kuohkeampi ja täyteläisempi kuin kypsyneemmissä. Lämmetessä tuoksu parani huomattavasti. Illan toiseksi paras.
Virallinen osuus loppui näihin oluisiin, jonka jälkeen vapaata rupattelua bloggarikollegoiden ja pressin (tmv) kanssa. Mukava ilta, kiitos järjestäneelle taholle Serval Oy:lle (Captol Invest), jolta kutsun tilaisuuteen sain ja tapahtuman seurueelle juttuseurasta. Ai niin, Chimay Bleue tulee ympäri Suomen hanoja joulukuussa, kannattaa maistaa ajoissa, rajattu erä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti