04 tammikuuta 2015

Brewdog Helsinki – Tokyoo ja Konnichiwaa

Toinen yritys tuotti tulosta. Ensimmäinen kerta kun kyseiseen paikkaan koitin mennä oli ovella muutamien metrien jono ja sisällä näytti olevan sellainen ryysis, että suosiolla jätettii utelut toiseen kertaan ja jatkettiin matkaa kohti toista paikkaa. Tuolloin oli tosin ensimmäinen viikonloppu kun Brewdog Helsinki oli auki, joten olihan se ehkä odotettavissakin. Uusi yritys, ajankohtana uudenvuoden aatto, joten hieman sai jännittää mahtuuko sisään, mutta yllätykseksi paikka olikin lähes tyhjä. Ihmiset tietty valitsi mielummin keskiyön rakettishown, mutta mepä mentiinkin Brewdogiin. Alun perin ei itseasiassa ollut edes tarkoitus mennä, mutta kun tuohon suuntaan päädyttiin niin mikä ettei.

Brewdog ei ole varmaan panimona kovin monelle enää tuntematon ja uusi avattu baarikin on varmaan jo suurimman osan asiasta kiinnostuneiden tiedossa. Esittelyt sikseen ja omien kokemusten purentaan. Heitetään kylmästi tuomio: ihan jees. Ei tuo minussa mitään ihmeellisyyksiä herätä, olutravintola siinä missä muutkin. Positiivinen kuva kuitenkin kaiken kaikkiaan. Plussaa tältä kertaa rauhallinen meininki ja asiallinen palvelu. Sisustus oli varmaan sitä mitä oltiin suunniteltukin, yksinkertaisen tehdasmaista. Baaritiskin vessakaakeleista en tykännyt. Runsaasti olutta, hana- ja pullomuodossa, ja jopa muutama viski. Viskeistä jäi mieleen Yoichin 20yo, KDC # ja Juuri. Vikiä etsiskelevän ei tuonne kannata lähteä ainakaan pelkän viskin perässä. Tuopit sai pint-kokoluokissa, 1/3, 1/2, 2/3 ja 1/1. Hinnat siedettävät ainakin suurimmiten.

Oluttahan tuonne kuitenkin mentiin maistelemaan eikä vessakaakeleita ihastelemaan, joten alla ne kaksi jotka tuli maisteltua. Ensimmäinen näistä, Hello My Name Is.. kuuluu nimensä mukaan Hello My Name Is -sarjaan ja on tyyliltään double IPA (tai imperial IPA...). Japanilaisvaikutteisesti pumpattu Yuzu-sitrushedelmällä, joka muistuttaa mandariinin ja greipin sekoitusta. Humalina kyytiä antaa Amarillo, Cascade ja Citra. 

Toinen oluista oli Tokyo*, joka on melko huiman alkoholipitoisuuden omaava imperial stout. Reseptiikasta löytyy maltaina Marris Otter, Dark Crystal, Caramalt, Chocolate Malt ja Roast Barley, sekä humalana Galena. Näiden lisäksi twistiä tuo jasmiini ja karopalo, sekä kypsytys paahdettujen ranskalaisten tammilastujen kera. Tämä kaatui hanasta, mutta löytyy myös pulloversiona. Alta tarkemmat kuvaukset ja muutama kännykällä otettu kuva – tulee muuten rumaa jälkeä tällä kamerakännykällä. Nyt muistan miksi siirryin oikeaan kameraan.


Tokyo* vs. Konnichiwa

Brewdog Hello My Name Is Konnichiwa Kitsune, 8,2%

T: Raikkaan hedelmäinen ja tuore. Hienosti on tuoreet aromit läsnä. Persikkainen, mandariininen ja aprikoosinen hedelmäisyys tekee vaikutuksen. Lisänä tuore sitruksinen ja kuusenkerkkäinen humala toimii.

M: Raikas ja miedon hapan marjaisuus. Keltaisia ja oransseja hedelmiä. Hedelmäisyys on tuoretta ja mukana tuleva puraiseva humaluus on kuusimetsäistä ja rapsakkaa. Suutuntuma ideaalinen; rapea, sopivan kylmän hiilihappoinen ja keskitäyteläinen. Maku kestää alusta loppuun, eikä aiheuta äklöfiilistä loppua kohden. Hieno olut!


Brewdog Tokyo*, 16,5%

T: Vau. Vahvan tuntuinen tuoksu. Paljon vaniljaista tammisuutta ja taikinaista mausteisuutta. Pureksittavan hyvä tuoksu. Tuore kroisantti, suklainen kakku ja sukulaku tulee mieleen. Erittäin hyvä tuoksu.

M: Vahvan vaniljainen, kookoksinen ja makean kermakakkuinen. Paljon makeutta ja vaikka alkuun tulee mieleen että on överimakea, niin tätä kelpaa siemailla alusta loppuun. Runko kestää alkoholin hyvin. Erittäin täyteläinen. Erinomainen nautiskeluolut, josta riittää kaverillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti