Viskiolutta: Siren Broken Dream Jack Daniels & Jim Beam Barrel Aged

Jim vs. Jack – näitä kaksintaisteluja käydään varmaan eri puolilla maailmaa, tosin jäillä täytetyillä tumblereilla. Nyt kaksintaistelu on kuitenkin kahden oluen välillä ja jotta homma olisi mahdollisimman tasapauolista, on lähtökohdat tismalleen samat molemmilla.

Molemmat ovat englantilaisen Sirenin oluita, jonka pohjana toimii panimon corerangen Broken Dream Stout. Oikeastaan ei vain pohjana, vaan molemmat ovat sitä itseään, mutta kypsytetty eri bourbontynnyreissä. Henkilökohtaisesti en usko löytäväni mitään eroja mausta perustuen pelkkään tynnyrivalintaan ja olettaen, että molemmat ovat samaa panoerää.

Bourbon Aged Broken Dreamiä löytyy neljänä eri versiona: Jack Daniels, Jim Beam, Buffalo Trace ja Heaven Hill. Kaikissa on sama perusta, vain tynnyrit ovat eri valmistajilta. Lisäksi löytyy näistä tynnyreistä sekoitettu versio, Grand Cru, jonka kypsytyksessä on käytetty myös kirsikoita. Pullojen etiketistä käy ilmi, että reseptiikasta löytyy ohramaltaiden lisäksi kauraa, laktoosia ja kahvia. Melkoiset aamupalat.

Siren Broken Dream, Jack Daniels Barrel Aged, 7,4%

T: Mieleen tulee väläys Meantime Coffee porterista. Kahvi on vahvasti esillä. Miedon savuisen tuntuista maltaisuutta. Paahteisuus ja kahvin aromit tuo mieleen hieman palanutta tunnelmaa. Viskitynnyrin aromit on liian piilossa – en varmaan arvaisi tätä tynnyrikypsytetyksi ellen tietäisi. Kahvin alta alkaa pääsemään stoutin kuohkeampaa aromia oluen lämmetessä.

M: Maussa kahvi näyttelee lähes pääroolia. Paahteista ja kahvista maltaisuutta. Suutuntumasta tulee mieleen porterin ja stoutin sekoitus. Runko saisi olla hieman pehmeämpi. Missä viski ja tynnyri? Jälkimakuun jättää kevyen palaneen kahvisuuden ja miedon lakritsisuuden. Mielestäni tässä tynnyrikypsytys ei ole tuonut mitään lisää ja kahvi peittää liikaa allensa.

Siren Broken Dream, Jim Beam Barrel Aged, 7,3%

T: Tuoksultaan melko identtiset. Kahvi ei ole ihan niin voimakkaana ja laktoosin tuomaa jogurttia tuntuisi olevan aavistuksen enemmän. Ripaus savua ja kuivaa heinää. Tynnyrin tammisuus ja vaniljaisuus on jossakin piilossa. Keskinkertainen stout-tunnelma.

M: Maussa olen havaitsevani hieman enemmän syvyyttä kuin edellisessä. Kahvi ei ole maussakaan aivan niin hallitsevaa kuin JD-versiossa oli, joten mieto mausteisuuskin pääsee pilkahtamaan jälkimaussa. Suutuntuma aika samaa tasoa, joka jättää hieman toivomisen varaa ollessa ohuehko. Ei nämä maailmaa mullistanut ja mielikuvaksi jättänee tylsähköt fiilikset.