UISGE 2018 – tulossa 9.-10.2.2018

Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 

9.-10.2.2018, Helsinki, Vanha Ylioppilastalo, Mannerheimintie 3. 

Pääsyliput: 
Ennakkoliput Seamchip.fi. PE / LA 18€. Pääsylippu 18 € (sis. myyntipalkkion) oikeuttaa sisäänpääsyyn valitsemanasi päivänä (pe tai la) ja sitä vastaan saa paikan päällä myös maistelulasin, ohjelmavihon sekä naulakkopalvelun.

Viskit maksetaan sirukortilla, joka ladataan paikanpäällä lippupisteessä. Tastingohjelmat oheisen mukaiset (kopioitu Seamchip järjestelmän sivuilta), Linkki, josta pääset ostamaan tässä.

Vuoden 2017 tapahtuma mushimaltin kokemana: 

UISGE 2018

VYS kaapinsiivoustasting vol. 3 (sokkotasting)

Suostuin jälleen helpottamaan VYS:n kaappihuolia ja tyhjentelemään pullonjämiä pientä maksua vastaan. Tällä kertaa köyhdyin 30 euroa siitä hyvästä, että pöytään oli katettu sokkomaisteltavaksi kuusi eri viskiä.

Kyseessä siis kolmas järjestetty kaappisiivous, jossa kullekin osallistujalle (oli muuten paljon) oli katettu kuusi viskiä kahdella senttilitralla. Joukossa kaikilla sanottiin olevan jotakin spessumpaa ja tietenkin toisessa päässä peruskamaa.

Paikkana sama kuin viime vuonna, ravintola Carelia kellari Helsingissä Mannerheimintien kulmilla. Istumapaikat arvottiin tälläkin kertaa, eli astuessa kellariin korista lappu, joka arpoutui minulle numerolla 30... tai jotain. Maistelu oli tietenkin sokko, eli ei mitään vihiä mitä laseissa oli. Kevyet muistiinpanot tein alle ja lisäsin niihin pullopaljastuksen jälkikäteen otsikoksi paljastuneen viskin nimet.

Sample 1, Highland Park Einar
Tuoksu ainakin savuinen ja turpeinen. Hälvähdys kumia. Ensinenällä ei erityinen. Ajan kanssa makeampaa sherryä. PX? Maun perusteella savua ja olorosos a la kumi. Ei vakuuta lainkaan. Jälkimakua kohden paranee, mutta silti.

Sample 2, Lagavulin 16yo (OB)
Reilummin turpeinen ja likaisempi kuin edellinen. Tervaa, nokea, tuhkaa ja ruskean kuivahedelmäinen. Tämä on ihan kiva, vaikkakin hieman likainen. Tämä on vetisempi verrattuna muihin. Tummaa sherryisyyttä ja makeantuhkaista turvetta. Tämä ei erityisemmin nyt vakuuta. Hieman tylsä. Tuttu kylläkin....

Sample 3, Kilchoman Inaugural Release
Myös turpeinen, huomattavasti puhtaampi kuin edellinen. Oltaisiinko bourbontynskän tuotoksissa. Muistuttaa Kilchomania, mutta tuhkaisena. Maussa jotenkin keskitien kulkija. Paranee ajan kanssa. Myös makeaa savua.

Sample 4, Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
Tämän on kivan puhtaan tervaisen makeaturpeinen. Ehkä nuori turvenuija puhtaalla ex-bourbon kypsytyksellä. Jep. Maku on hyvin tyypillistä Islayn tuotantoa. Kunnolla tervasavua ja nokea. Jotenkin muistuttaa Ardbegia. Makeaa savua. Tykkään paljon.

Sample 5, Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch
Tämä poikkeaa kaikista edellisistä. Turve ei ole läsnä, tilalla herukkaa, viinimarjaa ja vaniljaa. Jotakin erikoisen vaniljaista. Maussa kevyesti laventelisuutta, kirpeyttä ja hento savu. Päärynää ja omenaa. Tätyy olla ex-bourbon kypsytys. Puhdas, kohtuu raikas.

Sample 6, Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
Tästä tekee mieli sanoa että on paras tähän saakka. Jotain syvempää olemusta, hentoa turvetta, vaniljamakeutta, herukanlehteä. Maussa turvetta enemmän, makeaa kevyen tervaista vaniljaisuutta. Pitkä ja syvä jälkimaku. Turvetta on, mutta sen huomaa olevan jo iän taittama ja on jättänyt rauhallisen tervan, kuivan puhtaan tammisavun ja makeaa pastillia. Hieno viski.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
2. Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch,
3. Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
4. Kilchoman Inaugural Release

5. Lagavulin 16yo (OB)

6. Highland Park Einar

Mukava tilaisuus oli, paljon porukkaa, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut hieman väljempääkin. Viskit sattui olemaan melko mielenkiintoisia, vaikka ei mitään jackpotteja. Mielenkiintoisimpana maistiaisena pidin oikeastaan Kilchomanin tuotetta, jota en aiemmin ollut maistanut, mutta olin halunnut maistaa.

Laitilan FR35H American Lager

Kuriiri toi Laitilalta paketin, jossa muutama kappale heidän uutusolutta Fr35h, eli olisiko fresh kenties. Heitetään heti miinukset peliin: olutta on saatavilla vain Turusta K-kaupoista. Tai vaihtoehtoisesti alat blogaamaan ja saat tämän mahdollisesti käsiisi.

Olun juttu on tuore humala, sen Yakiman alueen humalat on poimittu ja toimitettu 35 päivässä oluentekoon. Tyylinä lager ja kun humalaläträys jenkkihumalilla, niin American Lager lukee tölkissä. Humalalajikkeina Cascade ja Centennial.

Laitilan FR35H American Lager, 4,7%

Tuoksussa tuore humalan aromikkuus, ruohoa, sitruunaa, kuivaa ruohoa, ananasta, greippiä ja hienoisesti mäntyä. Ripaus maltaisuuttakin, mutta humalat tässä pääosassa. Tuoksun perusteella puraiseva humaluus, joka kyllä houkuttelee maistamaan.

Maussa humala ottaa saman tien niskalenkin. Aromit jyllää, tulee katkeraa greippiä, sitruunaa kevyesti, tuoretta humalakukkaa ja miedosti humalaöljyäkin. Hyvin tuore makumaailma. Makumaailma on suolaisen kuivan humalainen. Suutuntuma ihan perustasoa, hieman lagermainen (...). Ehkä hieman öljyinen. Jälkimakuun jää reilun katkera greippisyys ja rusnsaan kuiva (jopa suolainen) olemus. Minusta tässä on aika katkera lager, eli luulisi kelpaavan humalanhakuisille.

Alkosta: Highland Park Single Cask Series "Suomi 100"

Tämä veijari tuli ennen "Sydäntalvi"-versiota, mutta päätyi nyt myöhemmin arvioitavaksi. Olen maistanut nyt tämän rinnakkain Sydäntalven kanssa, joten on hyvä tehdä yhteenveto. Kyseessä siis toinen Single Cask julkaisu Suomen markkinoille. Alkossa tämä kävi 99€ hintaan.

Pullote on välimaastoa väriltään verrattuna SMWS&VYS sekä Sydäntalveen. Ikää tällä on 12 vuotta ja se on pullotettu täysvahvana ensimmäisen täytön Puncheon-sherrytynnyristä (Eurooppalaista tammea). Pullomäärä 636.

Highland Park Single Cask #1536 "Onnittelut 100-vuotiaalle...", 2004/2016, 59,2%

Tuoksu on mausteisen kuivahedelmäinen, siis runsaan sherryinen, makea ja viininen. Makeaa kaakaota, rusinaa, tummaa suklaata ja hedelmäistä nahkaisuutta. Ei niin pistävä ja terävä kuin viimeksi maistettu "Sydäntalvi". Parempi minun mielestäni.

Maku on hyökkäävän sherryinen, mutta mukana on myös HP:n oma karaktääri. Miedosti mineraalista kanervaisuutta, hedelmäisyyttä ja öljyisyyttä. Ikä ja prosentit tekevät tästä hyökkäävän ja hieman terävän, mutta reilu hyvä sherryisyys tappelee vastaan. Jälkimakua kohden voimakas oloroso- ja px-sherryn yhdistelmä, eli makeutta ja kuivempaa hedelmäisyyttä, ei kumisuutta. Myös ruskeaa vahaisuutta ja mokkaisuutta. Kyllä pidän tätä parempana kuin "Sydäntalvi"-versiota.