07 tammikuuta 2016

Kotitasting: The Lost Abbey


Kotona pidetty maistelutilaisuus amerikkalaisten oluiden parissa. Panimo tulee San Marcosista, Californiasta, ja tottelee nimiä Port Brewing / The Lost Abbey. Panimo perustettiin vuonna 2006 ja sijaitsee toisen nimekkään panimon, Stone Brewing Co, entisissä tiloissa. Nimihomma menee kait niin, että varsinainen panimo on Port Brewing Company ja Lost Abbey/Port Brewing sen brändejä. Perustajat Vince Marsaglia, Gina Marsaglia, Tomme Arthur ja Jim Comstock olivat tuttuja jo Pizza Port -panimosta. Panimo itse kertoo asian kotisivuillaan näin:
The Lost Abbey and Port Brewing are both brands of Port Brewing Company. Like Chevrolet and Cadillac, or Taco Bell and KFC, both are produced by the same company, but targeted for different markets. 
Our American / West Coast-style beers (Wipeout, Old Viscosity, Shark Attack, etc.) are package in 22 ounce bottles and released under the Port Brewing label. Our Belgian-inspired and premium beers (Avant Garde, Judgment Day, most of the barrel releases, etc.) are packaged in 375ml or 750ml corked bottles and released under the Lost Abbey label. Either way, they’re all produced in the same brewery by the same staff.
Panimolla on iso läjä toistaan hienompia ja erikoisia oluita, mutta kaikkia ei voi kerralla maistaa – ei nimittäin lompakko kestä, kun oluen keskihinta tänne Eurooppaan huitelee taas reilu 10 € tietämillä. Tämän setin oluiden hinta pääsi pomppaamaan +80 € tietämille. Viime aikoina näitä on ollut kohtalaisen hyvin saatavilla.


Kuuden oluen setillä mentiin. Carnevale Ale on setin kevyempää päätä edustaen saisoneja. Se on kypsytetty villihiivan (Bretta) kera ja humaloitu Amarillolla ja Simcoella. Ennen 2009 veriota tätä ei pantu villihiivojen kera. Carnevale Ale kuuluu panimon Seasonals-sarjaan (kausituote). Red Barn Ale on niin ikään saison, mutta se on maustettu kevyesti luomuinkiväärillä, appelsiinin kuorilla, mustapippurilla ja Meleguettapippurilla.

Devotion Ale on puolestaan vaalea belgialaistyylinen olut, jota pannaan ympäri vuoden (Year-roud beers). Tarinaa ja videota oluesta täältäAvant Garde jatkaa ranskalaistyylistä huttua ollen tyyliltään Bière de Garde. Maltaisempaan päin ollaan siis menossa. Tästä on tarina pitkä kuin nälkävuosi ja sen voit lukaista täältä.

Näiden jälkeen hypätään isoihin saappaisiin ja päästetään enkelit vapaiksi. The Angels Share on tuttu termi viskinystäville, sillä nimitys juontaa alkoholin haistumiseen tynnyreistä viskin kypsytyksessä. Tästä löytyy useampia versioita, nyt maistossa bourbonkypsytetty versio, joka on viettänyt 6-12kk tynnyreissä. Framboise de Amorosa on varmasti setin marjaisin olut. Oluen pohjana on Lost and Found, joka siirretään kypsymään tuoreisiin punaviinitynnyreihin vuoden päiviksi vadelmilla kyyditettynä. Sour brownia vadelmilla.



Lost Abbey Carnevale Ale, 6,5%

Tuoksussa sameaa mutta raikasta hiivaa, sitrusta ja vihreää lehtisyyttä. Melko oikeaoppinen. Ei mikään tuhti tuoksu, vaan ennemminkin hieman ujo. Lasissa ajan kanssa muodostuu hieman mausteisuutta maustepippurin ja melissan merkeissä. Hyvä tuoksu. 

Maussa alkufiilis on hieman "tässäkö tämä"? Mutta muutamien siemauksien jälkeen tämän loisto paljastuu. Kukkaista ja utuista hiiva, jota kyydittää maustepippurin ja sitruunan tuntu. Suutuntuma oikein hyvä, hieman samea ja sopivan kuohkea. Jälkimaku on maukas, mutta aavistuksen lyhyt. Jättää kivan vivahteen loppuun. Hyvin juotava. 



Lost Abbey Red Barn Ale, 6,7%

Tuoksu on belgihiivainen, pippurimausteinen ja muistuttaa hieman witbierin ja saisonin välimuotoa. Mikään mauste ei kuitenkaan hypi silmille. Appelsiinin kuori ja pippuri ehkä selkeiten.

Maussa samat elementit. Hedelmäistä belgihiivaa ja appelsiinin kuorta. Maku kuivuu loppua kohden ja saa humalaa mukaan. Kitkerää pippurisuutta. Mausteet sopivalla tasolla, mikään ei ole liian esanssisesti tai voimakkaasti esillä. 



Lost Abbey Devotion Ale, 6,2%

Tuoksu on tyypillisen hedelmäisen belgihiivainen ja kukkainen. Kevyttä hedelmälihaisuutta, kuivaa heinäpeltoa ja makeaa mallasta.

Maussa alkuun hedelmäistä hiivaa, mutta maku katoaa puolivaiheessa. Suussa hyvin kuohkean kuohuvaa ja kuivattavaa. Jälkimaku on yllättävän kuiva ja jonkin verran katkerakin. Ehkä tylsin tähän mennessä kuitenkin



Lost Abbey Avant Garde Ale, 7%

Tuoksu on aika vaisu edellisiin nähden. Hedelmäisyys on väistynyt ja tialle tullut pähkinäisempiä ja tummempia maltaan sävyjä. Perus "alemainen" tuoksu. 

Maussa mennään samoilla linjoilla, eli melko perus ale-maailma. Pähkinää, mallasta, jossa miedosti myös makeutta. Hieman tulee piatävyyttä jälkimaussa. Suutuntuma ihan hyvä. Ei ole oman suun mukainen tämä. 


Lost Abbey The Angels Share (Bourbon), 12,5%

Tuoksu hyvin maltainen, kermainen, miedon imelä ja hennon mausteinen. Bourbontynnyri selkeästi esillä mausteisine vivahteineen. Makeaa leipätaikinaa runsaasti. Runsas kuivattu luumuisuus. 

Maussa tumma mausteisuus ja hedelmäisyys puhuttelee. Luumua, rusinaa, vaniljaista omenaa ja kuivakakkua. Mämmisyyttä ja reilua luumuisuutta. Bourbon tuo aromikkuutta. 



Lost Abbey Framboise de Amorosa, 8,5%

Tuoksu on kypsän ja vivahteikkaan vadelmainen ja miedon ruusuinen. Tammikypsytys on tuonut tähän upean syvän aromin, jossa vadelma on sopivan happamalla tavalla läsnä. Muistuttaa Rodenbachin caractère rougea, mutta on tummempi. Lämmetessä antaa mukavaa tammista mausteisuutta.

Maussa happaman vadelmainen alkupuraisu, joka kääntyy pehmeämmäksi vadelmaisuudeksi loppua kohden. Happamuus on maitohappoista ja mehuisan kirpeää. Puolivälissä makutanssia tulee myös tammikypsytyksen vivahteita ja mausteisuutta. Jälkimaussa kevyt vadelmaisuus ja tammisuus.



Paremmuusjärjestys näille voisi mennä oheisesti:

1. Carnevale Ale *****
2. Framboise de Amorosa ****
3. Red Barn Ale ****
4. The Angels Share (Bourbon) ****
5. Devotion Ale ***
6. Avant Garde Ale **

02 tammikuuta 2016

Vuosikertomus 2015

Lukijat ovat kaivanneet yhteenvetoja viime vuodesta, joten tässä pieni kooste mushimaltin parhaista vuodelta 2015. Oluet listoilla ovat saaneet arvosanaksi vähintään 5/5+, eli ollaan todella hyvien oluiden äärellä. Asteikko on helppo peilata mihin tahansa arvosteluasteikkoon – 5/5+ tarkoittaa käytännössä, että olut on saanut 90-93% maksimiarvosanasta. Esimerkiksi 50 pisteen skaalasta 45-46,5 pistettä. Kaikki listoilla on maistettu ja arvioitu vuonna 2015, vaikka ei välttämättä ensimmäistä kertaa. Paremmuusjärjestykseen en kaikkia laita, mutta top-3 ovat kaikista parhaat. Klikkaamalla oluen nimestä pääset sen arvioon.

Vuoden 2015 parhaat oluet

1. Founders Imperial Stout
2. Orval (bott.2013/bbe.2016)
3. Mikkeller Invasion Farmhouse IPA

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock
Amager / Prairie Tulsa Twister
Brooklyn Black Chocolate Stout (Winter 2013/2014)
Maku Brewing IPA (bbe. 04/02/16)
Prairie Prairie Ale
Pyynikin Vahvaportteri
Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil
Rodenbach Caractère Rouge (2014)
Two Roads Worker's Comp Saison

Vuoden 2015 parhaat kotimaiset oluet

1. Maku Brewing IPA (bbe. 04/02/16)
2. Pyynikin Vahvaportteri
3. Stadin Panimo American Lager





Näissä näyttää olevan aika 50/50 saison/IPA ja stout/porter tyylisiä oluita. Peräti kahdeksassa oluessa on käytetty villihiivaa (Brettaa) ja kymmenkunta on saanut kypsyä tynnyreissä. Varsinaisia ipoja ei taida olla kuin muutama kappale. Alla vielä Olutopas.info olutfoorumin äänestyksien tulokset. Täydelliset tulokset täältä.




Viskeissä on myös otettu huomioon vuonna 2015 maistetut ja arvioidut viskit, jotkaovat saaneet vähintään 4/5+ arvosanaksi. Kolme ensimmäistä ovat best of the best ja loput akkosjärjestyksessä. Tapahtumissa maistetut viskit eivät ole listalla, sillä harvemmin tapahtumissa annan arvosanaa viskeille, tai oluille.

Vuoden 2015 parhaat viskit

1. The Balvenie 40yo 48,5% (batch 5) 
2. Laphroaig 32yo, 200th Anniversary 
3. Bowmore 1997/2013 Hand Filled Cask #23, 55,5%

Auchentoshan Solera, 48%
Arran Machrie Moor Cask Strength batch 1, 58,4% 
Bakers's 7yo Kentucky Straight Bourbon, 53,5% (batch B-90-001)
Bunnahabhain 2000/2011 10yo, Cask #948, 59,8% (Adelphi)
Elijah Craig Barrel Proof Release #5, 67,4% (paras bourbon)
GlenDronach Single Cask 1990/2013 22yo, Cask #2971, 50,8%
Glenfarclas 21yo, 43% (1970-) 
Midleton Barry Crockett Legacy, 46% (paras irkku)
Springbank 12yo Green, 46% (2014)
The Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask #16293, 47,8%
The Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7% (OLO614)

Viskeistä sherrypainotteisia on peräti puolet ja turvevetoisia vain kolme. Mukaan mahtui myös bourbonia, joista Elijahin pullote parhaimpana (5/5+). Vuoden parhaaksi irkuksi valitsin Midletonin, vaikka 12-vuotias CS Redbreastilta pääsee hyvin lähelle. Vuosi 2015 näin siis paketissa, alta vielä kuvia parhaista juomista.

Parhaita juomia kuvina
















 

01 tammikuuta 2016

mushimalt – behind the scenes – kulissien takaa

Juuri julkaistussa yhteispostauksessa Koffin Porterista, oli mahdollisuus kertoa omasta arviointiprosessista blogissa. Olen saanut kohtalaisen paljonkin palautetta koskien kiinnostavuutta blogin perustamiseen, valokuvaukseen, arviointeihin ja suosituksiin oluista & viskeistä. Jo aiemmin on ollut tarkoitus raottaa hieman kulissien taakse, mutta porterijulkaisuun en kuitenkaan asiaa saanut vielä aikaiseksi. Ajattelin myös, että ketä kiinnostaisi...

En ole koko blogin aikana halunnut pitää mitään suurta profiilia, eli olen halunnut pysytellä melko nimettömänä, hajuttomana ja mauttomana. Ehkä siksi en ole noita taustojakaan avaavia postauksia kauheasti kirjoitellut. Nyt kuitenkin muiden kollegoiden innoittaman ajattelin jotakin pientä avata, lähinnä tähän blogikirjoittamiseen liittyen.

Blogia kirjoitan minä yksin (Nikolas) ja olen kotoisin Riihimäeltä. Lähes 20 vuotta tuli Riihimäellä asuttua, kunnes matkustin Helsinkiin naisen ja opintojen perässä. Nykyään asustelen Espoossa. Aiempi automekaanikon koulutus ja ammatti päivittyi jo vuosia sitten sähkövoimatekniikan insinööriksi, joten alan (olut/viski) ammattilaisesta ei ole kyse, vaan perin tavallisesta harrastelijasta. Oluet alkoivat kiinnostaa 2001 paikkeilla, jota ennen en juonut edes bulkkia, vaan lähinnä laatusiidereitä (englantilaisia, ranskalaisia...). Nyt 33-vuotiaana tätä olutharrastusta on takana sen 15 vuotta ja viskiharrastusta noin viisi-kuusi vuotta. Hiljattain tuli blogiin täyteen 500 postausta, jolloin raapustin lyhyen tarinan (klick) aiheesta. Untuvikkoja siis ollaan.


Itse arviointi alkoi vasta vuonna 2011 paikkeilla erinäisiin papereihin ym. ja vasta 2013 aloin keskittämään tarinat ja kokemukset tähän blogiin. Tarkoitus ei ollut aloittaa julkista blogia, mutta siihen se sitten kuitenkin johti. Mitään erityistä kaavaa jokaiseen arviointiin ei kuulu, vaan se menee aika fiilispohjalta. Yleensä siihen kuuluu kuitenkin tiedonjano, joka tarkoittaa, että haen nautittavan juoman taustatiedot. Kuten aiemminkin olen maininnut, nautin enemmän juomasta, jos tiedän siitä enemmän.

Toinen vaihe on korkata juoma ja valokuvata se. Tämä on monesti se raskain työ, sillä en ole ammattilainen, joten se vie monesti aikaa. En tykkää kännykkäkuvista, vaikka kyllä nekin hyvissä olosuhteissa ajaa asiansa. Kuvauskalustoni on perustavaraa, noin tonnin järjestelmäkamera Canon 70D, jonka kaverina käytän pääasiassa kolmea eri objektiivia – yleisin, melkein ympärivuotiseen kuvaukseen, on Canonin EF-S 17-55 f/2.8 IS usm, joka on hyvä vakaajansa, zoomalueensa ja valovoimansa puolesta. Linssin taitaa saada uutena johki tonnin hintaan.

Kotona, varsinkin pimeän aikaan, käytän Canon EF 50mm f/1.4 usm, joka on hyvin valovoimainen, kompakti ja helppo objektiivi. Muistaakseni jokunen 300-400 € maksaneena, se on melko hyvä yleisobjektiivi staattiseen kohdekuvaukseen. Ehkä toiseksi yleisin käyttämäni obiska on kuitenkin Canon EF-S 60mm f/2.8 usm makro-objektiivi. Sillä saa mukavia ja laadukkaita lähikuvia. Tuonkin saa alle 500 € uutena.



Valoisan aikaan kuvaan käsivaralta, mutta talvisin käytän Manfrotton (MKC3-P01) jalustaa ja kaukolaukaisinta. Vaivalloisempaa, mutta eipähän tärise kuvat. Myönnetään, että tämä kuvaaminen on talvella hemmetin paljon vaivalloisempaa kuin kesällä, koska valaistus on mitä on. Kun kotona on hääräämässä 5- ja alle 2-vuotiaat lapset, on siinä ihan tarpeeksi haastetta kuvaamiselle.

Lapsen käsi EI kuulunut asetteluun
Kolmas vaihe on itse oluen nauttiminen, joka tapahtuu yleensä kotisohvalla suoraan koneelle kokemuksia näpyttäen. Suurin osa kokemuksista painottuu loppuiltaan, kun lapset ovat käyneet nukkumaan (ei häiriötekijöitä). Itse raportin/julkaisun kirjoitan yleensä jälkikäteen ja tällöin tulee kerrattua juoman faktat ja tarinat. Monet viskit pyrin nauttimaan useamman kerran ennen varsinaista arviota, mutta oluiden kohdalla arvostelen sen jo ensimmäisen maiston jälkeen.

Suurimman osan juomista ostan ulkomailta, koska tarjonta on paljon monipuolisempaa. Toki Alkosta tulee myös ostettua reilusti, mutta suhteessa huomattavasti vähemmän. Pientä hamstrauksen vikaa löytyy, kun tarjonta on välillä turhankin mielenkiintoista. Erinäisistä säilöpaikoista kotona ja kodin ulkopuolelta löytyykin sellaiset 100 viskipulloa ja pitkälti toista sataa olutta. Näiden lisäksi löytyy kymmeniä sherryjä, portviinejä ja uusimpana tulokkaana laadukkaita rommeja.




Monet viskit tulee maisteltua näytepulloista, jotka ostan esimerkiksi Hollannista usein vähintään kuuden senttilitran kokona, jotta saa hyvän kuvan tuotteesta useammalla maistolla. Näiden tylsä puoli on se, että ei saa otettua hyviä kuvia – näytepullo on tylsä kuvattava. Satunnaisia ilmaisnäytteitäkin tulee, mutta ne ovat melko harvassa. Ei tällä harrastuksella rahaa tienata, eikä sitä pyöritetä ilmaisnäytteiden voimin, eikä niin ole tarkoitustkaan.

Iso osa tätä harrastusta on erinäiset tilaisuudet ja maistelut, joita harrastan myös pienen kaveriporukan kanssa. Mukava valita viskit/oluet porukassa ja maistella joku mukava illanistujainen kaveriporukalla. Maisteluiltaan kuuluu yleensä myös yhteistä ruokailua, kahvittelua ja toki "hauskanpitoa". Nämä ovat tämän harrastuksen tärkeimpiä asioita; yhdessäolo, iloisuus ja mauista nauttiminen. Cheers!

p.s. ohessa kuvat pipo päässä ja ilman – ehkä näemme ja tunnistamme toisemme joskus.

isäntä purjehtimassa syksyllä 2015
Isäntä Espanjassa kesällä 2015