Otsikon kaksi olutta ostin Hollannista ja niiden hinta oli huikeat 14,3 € pullolta. Kyseessä siis 0,375 cl pullot. On siis jo aika lailla hintaa oluella, mutta tämän panimon tuotokset oli jo pidemmän aikaa ollut toivelistalla. Näyttää niitä saavan edelleen BoxBeersin valikoimasta.
Panimon sivuilla kerrotaan Citra Sourin kuuluvan "Hoppy Sour" sarjaan, jonka oluet perustuvat vaaleaan "american blond" pohjaolueen, joka kypsytetään viinitynnyreissä. Kuten sarjan nimestä voi päätellä, humaloidaan olut jälkikäteen tietyllä yhdellä humalalajikkeella, tässä tapauksessa Citralla. Olut on pullotettu jo heinäkuussa 2015.
Toinen oluista, Pumpkin Sour, on niin ikään tynnyreissä kypsytetty olut, mutta nyt viinitynnyrikypsytys on saanut kaverikseen Woodford Reservsin bourbontynnyrit. Kurpitsan lisäksi, tyylin mukaan löytyy myös muita mausteita. Pullotettu heinäkuussa 2015.
"This American wild ale was aged in used wine casks with our house “Dogpatch” sour culture, a cocktail of wild Belgian and American yeasts, including San Francisco sourdough starter."
Almanac Citra Sour, 7% (2015)
Tuoksusta huokuu sitruksinen hapan humaluus. Citran elementit hienosti ja vahvasti esillä. Kuivaa humalanlehteä, appelsiinistä ja sitruunaista hedelmäisyyttä ja mangoa. Happamuus on mehumaista, vasta puristetun sitrussekamehun kirpeyttä. Aavistus hiivaisuutta. Raikas tuoksu.
Maussa samat elementit ja samalla intensiiviteetillä. Runsas sireuunamehuisuus ja hedelmöisyys hallitsee. Happamuus tulee sitruksisena mehuisuutena ja valkoviinisyytenä - ei kipristä suuta, vaikka hento etikkahappoisuus löytyykin. Humala tuntuu alkuun, mutta hedelmähappamuus rokottaa roolia muulta makumaailmalta. Loppuvedossa saisi olla kuivempi ja vahvempi humaluus. Kokonaisuus on kuitenkin riittävän tasapainoinen ja miellyttävä. Nimi on tässä kohdallaan.
Almanac Pumpkin Sour, 8,5% (2015)
Tuoksu tuo mieleen sour brown -tyyppisen maailman. Tummaa hedelmöisyyttä, jossa hapanta tummaa viinisyyttä. Vahva yleisolemus, alkoholinkin aistii. Odotin kurpitsan mausteisuutta ja vihanneksisuutta, mutta tässä sitä ei ole perinteiseen tyyliin. Ehkä miedosti makeaa vihannesta, Mausteisuutta ei löydy, tai se on happamuuden alla.
Maussa tammista viinihappamuutta. tumma ja kirpeä ote. Happamuus tasoa Rodenbach Grand Cru, tai aavistuksen enempi. Maku jää jotenkin yksinkertaisen happamaksi ja jään kaipaamaan mausteisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti