Vuosi 2019

Uskallan kiteyttää vuoden 2019, vaikka muutama viikko sitä on vielä jäljellä. Blogipuolella on edelleen hiljaista, mutta muutoin ei niinkään. Itseasiasss jos esimerkiksi rahallisesti mittaa, niin harrastus on vienyt tänä vuonna ennätysmäärän resursseja. Laskin tuossa hihamatikalla tämän vuoden viskihankintojen vieneen vähintään 3500€... Se on aika kova se.

Mielenkiinto on jakautunut etenkin vanhempiin pullotteisiin, joka selittää kovaa rahanmenoa. Silti, olen kokenut ehdottomasti suurimmat nam- ja wau-efektit näillä vanhemmilla pullotteilla. Ja siis itse viskin ei tarvitse teknisesti ottaen olla vanhaa, vaan moni 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa tislattu viski on ollut todella makoisaa, vaikka olisikin iältään 10-20 vuotta.

Tislaamoista lähelle sydäntä on uinut viime aikoina Highland Park, Talisker ja hieman myös Bowmore. Näissä nimenomaan ne vanhemmat tuotannot, jotka on pullotettu ennen 2010 ja tislaukset on sieltä 1970-1980-luvulta. Uusista Highland Parkeista en ole koskasn erityisesti välittänyt. Niissä vanhemmissa on sitä jotain hentoa ja kaunista. Varsinkin kevyehkö turve sinne muun hienouden sekaan vaikuttaa iskevän tällä hetkellä.

Tynnyripolitiikassa liputan enemmän ex-bourbonkypsytettyjä viskejä kuin sherrytynnyrissä uineita. Etenkin ns. sherrypommit on jääny jo pitkään kaupan hyllyille. Niissä kun ei niitä kauniita hentoja ja laajoja makuelämyksiä oikein voi saada. Toki kyllähän jos mieli sellaista tekee, niin ainahan sillekin tilaisuus löytyy, mutta mielestäni nämä sherryviskit vaatii laadukkaampia sherrytynnyreitä kuin mitä monesti nykyään käytetään. Sen vaan valitettavan usein huomaa maussa.

Maistelutilaisuuksissa ei ole kovin paljoa tullut käytyä. Sen sijaan olen itse kyllä järkännyt useammankin maisteluillan tuttavapiirissä. Järjestetyt tastingit on hieno juttu, mutta aika harvoin on itselleni löytynyt sellaista kattausta johon on sitten tarttunut. Onneksi näitä kuitenkin järjestetään, sillä se on hienoa toimintaa monille muille.

Entäs ne oluet? Se on aika erilainen maailma... olen entistä varmempi, että se maailma ei sovi samalla formaatilla viskiblogiin, vaan on ehkä vieläkin enemmän sosiaalisen median maailma ja fiilispohjainen juttu. Minulla ne dipat, dapat ja ddddhhhd oluet on ehkä 30% harrastuksesta ja 70% on sitten ehkä tutumpaa ja tietoisempaa valintaa. Pils/Pilsner on kova sana ollut jonkin aikaa.... tai pitkään se on itselläni ollut, mutta ehkä vieläkin korostuneemmin nykyään.

Ei muuta kuin oikein makoisia hetkiä vuoden loppuun ja ensi vuodelle. Muistakaa korkata ne viskinne muutenhan harrastus jää puolitiehen!